Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen.

Wahhabiitti vai 'äbd äl-Wähhääb!

 Artikkelin on koonnut ja suomentanut Ummu Mariam.

 

 

 

Totisesti kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille, ylistämme Häntä, ja pyydämme Hänen apuaan ja anteeksiantamustaan, ja pyydämme turvaa Allahilta omien sielujemme ja tekojemme pahaa vastaan. Häntä, joka on saanut Allahin johdatuksen, ei kukaan voi johtaa harhaan, ja häntä, jonka Allah on johtanut harhaan, ei kukaan voi johdattaa. Todistan, ettei ole muuta todellista jumalaa, joka on palvonnan arvoinen, kuin yksin Allah, ilman kumppania, ja todistan, että Muhammad on Hänen palvelijansa ja lähettiläänsä.

"Oi te, jotka uskotte! Olkaa hurskaita Allahille (tekemällä kaiken, mitä Hän on määrännyt ja pidättäytymällä kaikesta siitä, minkä Hän on kieltänyt), niin kuin teidän tulisi olla hurskaita. (Totelkaa Häntä, olkaa kiitollisia Hänelle, ja muistakaa Häntä aina), älkääkä kuolko kuin islamin tilassa [muslimeina (täydellisellä alistumisella Allahille)]." (Koraanin jakeen 3:102 merkityksen selitys)

"Oi ihmiskunta, olkaa hurskaita Herrallenne, joka loi teidät yhdestä henkilöstä (Aadam), josta Hän loi hänelle vaimon (Eeva). Heistä molemmista Hän loi lukuisia miehiä ja naisia. Olkaa hurskaita Allahille, jolta vaaditte keskinäisiä (oikeuksianne), älkääkä (katkaisko) kohdun (yhteyttä, sukulaisuus). Todellakin, Allah vartioi teitä lakkaamatta." (Koraanin jakeen 4:1 merkityksen selitys)

"Oi te, jotka uskotte! Olkaa hurskaita Allahille ja puhukaa (aina) totta. Hän ohjaa teitä oikeamielisiin hyviin tekoihin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän, joka tottelee Allahia ja Hänen lähettilästään (SAAS), on jo saanut suuren voiton (hän pelastuu Helvetin tulelta ja hänet tullaan päästämään sisään Paratiisiin)." (Koraanin jakeiden 33:70–71 merkityksen selitys)

Ämmää bä'd (sen jälkeen) todellakin, kaikkein totuudenmukaisin puhe on Allahin puhe, se on Allahin Kirja, ja paras johdatus on Muhammadin (SAAS) johdatus. Kaikista asioista pahimpia ovat uudistukset (uskonnossa), ja jokainen uusi asia on bid'ä (uudistus), ja jokainen bid'ä on harhaanjohtamista, ja jokainen harhaanjohtaminen johtaa Helvettiin.

 

 

Seuraavat kysymykset ja vastaukset koskien sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabia rahimähullaah on otettu internetsivustolta www.islam-qa.com.

 

Kysymys #12932:

Olen kuullut joitakin todella pahoja kertomuksia 'Abd al-Wahhaabista ja siitä, kuinka hän häpäisi islamin uskonnon? Mikä on teidän mielipiteenne tästä?

Vastaus:

Kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille.

Koskien kysymyksessä mainittua 'Abd al-Wahhaabia, ehkäpä tarkoitetaan sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabia rahimähullaah. Jos haluamme tietää lisää hänestä, emme voi löytää ketään, joka voisi kuvailla miestä paremmin kuin hän itse. Tämä on koska kun kyseessä on mies, jota koskien ihmisten mielipiteet vaihtelevat suuresti joidenkin ylistäessä häntä ja toisten tuomitessa hänet, meidän tulisi katsoa, mitä hän sanoo kirjoituksissaan ja kirjoissaan, ja mikä on oikeasti liitetty häneen, ja sitten punnita sitä Koraania ja Sunnaa vastaan. Se, mitä sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab sanoi kuvaillen itseään, oli: "Kerron teille, että – kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille – uskoni ja uskontoni, jonka mukaan palvon Allahia, on ähl-us-Sunnä wäl-gämää'än tapa, joka oli muslimien imaamien tapa, kuten tunnetut neljä imaamia ja heidän seuraajansa Ylösnousemuksen päivään saakka. Mutta minä selitän ihmisille, että heidän tulee omistaa palvontansa vilpittömästi Allahille (ikhlaas). Kiellän heitä kutsumasta profeettoja sekä oikeamielisiä ja muita kuolleita, ja liittämästä heitä Allahin rinnalle missään palvonnan teossa, joka tulisi tehdä Allahille yksin, kuten uhraaminen, valojen vannominen, luottamus, suullaan makaaminen ja muut teot, jotka kuuluvat Allahille ja joissa ketään ei tulisi liittää Hänen kanssaan, ei yhtään Häntä lähellä olevaa enkeliä tai mitään lähetettyä profeettaa. Tämä on se viesti, jota kaikki lähettiläät julistivat, ensimmäisestä viimeiseen, ja tämä on ähl-us-Sunnä wäl-gämää'än tapa. Minulla on korkea asema kylässäni ja ihmiset kuuntelevat minua. Jotkut johtajista tuomitsivat sen, koska se on vastoin perinteitä, joiden kanssa he kasvoivat. Velvoitin myös niitä, jotka ovat hallinnassani, rukoilemaan säännöllisesti, maksamaan zäkäätiä (almuveroa) ja täyttämään muita islamilaisia velvollisuuksia. Kielsin heitä olemasta tekemisissä ribään (koronkiskonnan) kanssa, juomasta päihdyttäviä aineita ja muunlaisista kielletyistä asioista. Johtajat eivät voineet arvostella sitä tai löytää vikaa siitä, koska tavalliset ihmiset pitävät siitä, joten he suuntasivat arvostelunsa ja vihollisuutensa sitä vastaan, mitä määrään täuhiidistä, ja siihen, mitä kiellän shirkistä (monijumalaisuudesta), ja he saattoivat tavalliset ihmiset hämilleen sanomalla, että tämä on kaikkien tekemiä asioita vastaan, ja he aiheuttivat paljon fitnää…" (Äd-Durar äs-Sunnijjä, 1/64-65, 79-80)

Jokainen tämän miehen kirjoja tutkiva oikeamielinen henkilö tulee tietämään hänen olleen yksi niistä, jotka kutsuvat ihmisiä Allahin luokse varmalla tiedolla, ja hänen kestäneen monia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä palauttaakseen islamin takaisin sen puhtaaseen muotoon, kun sitä oli muutettu paljon hänen aikanaan. Ja koska hän vastusti johtajien mielijohteita ja haluja, he lietsoivat tietämättömien tavallisten ihmisten massat häntä vastaan, niin että he voisivat jatkaa maallisen johtajuuden ja vaurauden asemiensa nauttimisesta.

Kehotan sinua, ettet antaisi muiden vaikuttaa itseesi helposti koskien sitä, mitä kuuntelet ja uskot. Pikemminkin sinun tulisi olla totuuden etsijä puolustaen sitä, riippumatta siitä kuka sitä edistää, ja kehotan sinua välttämään valheellisuutta ja hairahduksia, riippumatta siitä kuka sitä edistää. Joten jos katsot mitä tahansa tämän sheikin kirjoista – ja suosittelen sinulle, että lukisit Kitääb-ut-Täuhiid Ällädhi Huwä Haqq Allah 'älää äl-'Äbiid [Kitääb-ut-Täuhiid on olemassa englanninkielisenä käännöksenä] – tulet huomaamaan, kuinka suuri tämän sheikin tieto oli, kuinka tärkeä hänen kutsunsa oli, mihin laajuuteen hänen sanojaan on vääristelty ja missä laajuudessa häntä vastaan on tehty syytöksiä.

…Vieläkin tärkeämpää on, että pohdit Koraania ja Sunnaa ja kysyt luotettavilta oppineilta niistä asioista, joiden suhteen olet hämmentynyt. Varo niitä, jotka seuraavat mielijohteitaan ja halujaan, ja varo shirkiä kaikissa sen muodoissa. Jos teet tämän, kysymys siitä, oliko sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab oikeassa vai väärässä, tulee olemaan merkityksetön. Lisäksi sinun tulisi käsittää, että on kiellettyä loukata muslimien kunniaa ja mainetta sanomalla heistä asioita sellaisella tavalla, mikä heikentää heidän asemaansa, vaikka sanottu asia olisikin totta – joten entäpä jos se on valhe?

Auttakoon Allah meitä ja sinua seuraamaan todellista johdatusta ja totuuden uskontoa sekä tekemään sitä, mikä miellyttää Häntä.

Ja Allah tietää parhaiten.

 

Kysymys #9243:

Jotkut ihmiset puhuvat todella pahasti Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabista rahimähullaah. He syyttävät häntä ottomaanien islamilaista valtakuntaa ja kalifia vastaan taistelemisesta, joten hän oli muslimien vihollinen. Tämä on heidän väitteensä. Onko tämä oikein? Kuinka henkilö voisi taistella muslimien johtajaa vastaan, vaikka kalifi rukoilisi, antaisi zäkäätinsä ja niin edelleen? He sanovat myös, että hän teki sopimuksen brittien armeijan kanssa ja taisteli heidän kanssaan muslimeja vastaan. Voitteko antaa minulle yksityiskohtaisen vastauksen tähän historialliseen tapahtumaan ja osoittaa minulle totuuden? Ketä meidän tulisi uskoa?

Vastaus:

Kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille.

Ei ole koskaan miestä, joka tuo hyvyyttä tähän maailmaan, ilman että hänellä on vihollisia ihmiskunnassa ja ginneissä. Edes Allahin profeetat eivät olleet turvassa tältä.

Ihmisten vihollisuus oli ohjautunut oppineita vastaan menneisyydessä, varsinkin (islamin) todellisen kutsun puolustajia vastaan. Ihmiset olivat kiihkeän vihamielisiä heitä kohtaan. Esimerkkinä tästä on sheikh-ul-islam ibn Taymiya rahimähullaah; jotkut niistä, jotka olivat kateellisia hänelle, pitivät hänen verensä vuodattamista sallittuna, toiset syyttivät hänen olevan harhaan johdettu, menevän islamin piirin ulkopuolelle ja tulleen uskonluopioksi.

Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab oli yksinkertaisesti eräs toinen näistä oppineista, joille on tehty vääryyttä ja joita ihmiset ovat valheellisesti syyttäneet yrittäessään aiheuttaa vaikeuksia (fitnää). Ihmisten ainoat vaikuttimet sen tekemiseen olivat kateus ja viha sen tosiasian ohella, että bid'ä (uudistus uskonnossa) oli tukevasti juurtunut heidän sydämiinsä, tai he olivat tietämättömiä ja matkivat sokeasti mielijohteiden ja halujen ihmisiä.

Tulemme mainitsemaan joitakin sheikkiä vastaan tehdyistä valheellisista syytöksistä ja tulemme kumoamaan ne.

Sheikki 'Abd al-'Azeez al-'Abd al-Lateef sanoi: Jotkut säläfi dä'wän vastustajat väittävät, että imaami Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab kapinoi ottomaanien kalifaattia vastaan täten jakaen gämää'än (muslimien enemmistön) sekä kieltäytyi kuuntelemasta ja tottelemasta (hallitsijaa). (Dä'ääwää äl-Munääwi‘iin li Dä'wät äsh-Sheikh Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab, s. 233)

Hän sanoi: 'Abd al-Qadiim Zalluum väittää, että wahhabiittien ilmaantuminen ja heidän kutsunsa aiheutti kalifaatin kaatumisen. Sanotaan, että wahhabiitit muodostivat valtion islamilaisen valtion sisälle Muhammad ibn Saudin ja myöhemmin hänen poikansa 'Abd al-'Azeezin johtajuuden alaisuuteen. Brittiläiset tukivat heitä aseellisesti ja rahallisesti, ja he lähtivät liikkeelle saavuttaakseen muiden kalifaatin alaisuudessa olevien maiden hallinnan uskonsa levittämisen halun toimiessa heidän vaikuttimenaan. Eli he nostivat miekkansa kalifia vastaan ja taistelivat muslimiarmeijaa, ämiir äl-mu‘miniinin armeijaa vastaan brittien kannustamana ja tukemana. (Käjfä Huddimät äl-Khilääfä, s. 10)

Ennen kuin vastaamme siihen valheelliseen syytökseen, että sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab olisi kapinoinut kalifaattia vastaan, meidän tulisi mainita se tosiasia, että sheikki uskoi muslimien imaamien (johtajien) kuuntelemisen ja tottelemisen olevan pakollista. Hän uskoi tähän, olivatpa he oikeamielisiä tai moraalittomia, niin kauan kun he eivät määränneet tottelemattomuutta Allahille, koska tottelevaisuus on vain koskien sitä, mikä on oikeaa ja hyvää.

Sheikki sanoi kirjeessään äl-Qaseemin ihmisille: "Uskon, että on pakollista kuunnella ja totella muslimien johtajia, olivatpa he oikeamielisiä tai moraalittomia, niin kauan kun he eivät määrää tottelemattomuutta Allahille. Jokaista, josta on tullut kalifi, ja ihmiset ovat antaneet hänelle tukensa ja hyväksyneet hänet, vaikka hän olisi saanut kalifin asemansa voimakeinoin, tulee totella ja on kiellettyä kapinoida häntä vastaan." (Mägmuu'ät Mu‘älläfäät äsh-Sheikh, 5/11)

Hän sanoi myös: "Yksi yhtenäisyyden perusperiaatteista on se, että me kuuntelemme ja tottelemme ketä tahansa, joka on nimitetty meidän johtajaksemme, vaikka hän olisi abessinialainen orja…" (Mägmuu'ät Mu‘älläfäät äsh-Sheikh, 1/394; siteerattu kirjassa Dä'ääwää äl-Munääwi‘iin, s. 233-234)

Sheikki 'Abd al-'Azeez al-'Abd al-Lateef sanoi: Kun on lausuttu nämä tosiasiat, jotka selittävät sheikin uskoneen, että on pakollista kuunnella ja totella muslimien johtajia, olivatpa he oikeamielisiä tai moraalittomia, niin kauan kun he eivät määrää tottelemattomuutta Allahille, voimme viitata tärkeään asiaan vastauksena tuohon väärään syytökseen. On eräs tärkeä kysymys: Oliko Najd, jossa tämä kutsu sai alkunsa, ottomaanien valtakunnan vallan alaisuudessa?

Tohtori Saaleh al-'Abuud vastasi tähän sanoen: Najd ei koskaan ollut ottomaanien vallan alla, koska ottomaanien valtakunnan hallinto ei koskaan ulottunut niin kauas; tuolle alueelle ei nimitetty yhtään ottomaanien kuvernööriä, eivätkä turkkilaiset sotilaat koskaan marssineet sen maiden läpi aikana, joka edelsi sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin rahimähullaah kutsua. Tämän osoittava tosiasia on, että ottomaanien valtio oli jaettu hallinnollisiin provinsseihin. Tämä on tunnettu turkkilaisesta asiakirjasta otsikolla Qawääniin Ääl 'Uthman Fiimää Jätädammänuh Däftär äd-Diiwään (ottomaanien lait koskien sitä, mitä lainsäädäntö sisältää), jonka oli kirjoittanut Yameen 'Ali Effendi, joka oli vastuussa perustuslaista vuonna 1018 AH/1609. Tämä asiakirja osoittaa, että 1000-luvun alusta AH ottomaanien valtakunta oli jaettu 23 provinssiin, joista 14 oli arabialaisia provinsseja, eikä Najdin maa ollut yksi niistä äl-Ihsää‘ lukuun ottamatta, jos äl-Ihsää‘n lasketaan olevan osa Najdia. ['Äqiidät äsh-Sheikh Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab wä Äthärohä fil-'Ääläm äl-Isläämi (julkaisematon), 1/27]

Lisäksi tohtori 'Abdullah al-'Utheimeen sanoi: Miten asianlaita sitten olikaan, Najd ei koskaan joutunut suoran ottomaanien hallinnon alaiseksi ennen sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin kutsun ilmaantumista, aivan kuten se ei koskaan joutunut minkään voimakkaan vaikutusvallan alaiseksi, jolla olisi ollut vaikutusta tapahtumiin Najdin sisällä. Kenelläkään ei ollut sellaista vaikutusvaltaa, ja bäni Jabrin tai bäni Khalidin vaikutusvalta joissakin osissa, tai al-ashraafin vaikutusvalta toisissa osissa, oli rajoitettua. Yksikään niistä ei kyennyt tuomaan poliittista vakautta, joten sodat Najdin eri alueiden välillä jatkuivat ja sen lukuisten heimojen välillä oli jatkuvia väkivaltaisia selkkauksia. (Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab Häjäätuhu wä Fikrohu, p. 11; siteerattu kirjassa Dä'ääwää äl-Munääwi‘iin, s. 234-235)

Lopetamme tämän keskustelun siteeraamalla sheikki 'Abd al-'Azeez ibn 'Abdullah ibn Baazin vastausta tähän valheelliseen syytökseen. Hän rahimähullaah sanoi: Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab ei kapinoinut ottomaanien kalifaattia vastaan minun tietojeni mukaan, koska Najdissa ei ollut mitään aluetta, joka oli turkkilaisten hallinnassa. Pikemminkin Najd muodostui pienistä emiraateista ja siellä täällä olevista kylistä, ja jokaista kaupunkia tai kylää, riippumatta siitä kuinka pieni se oli, hallitsi itsenäinen emiiri. Näiden emiraattien välillä oli taisteluja, sotia ja kiistoja. Joten sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab ei kapinoinut ottomaanien valtiota vastaan, pikemminkin hän kapinoi oman maansa turmeltunutta tilannetta vastaan, ja hän kamppaili gihäädissä Allahin vuoksi ja jatkoi sinnikkäästi siihen asti kunnes hänen kutsunsa valo levisi muihin maihin… (Kasetille nauhoitettu keskustelu; siteerattu kirjassa Dä'ääwää äl-Munääwi‘iin, s. 237)

Tohtori 'Ajeel an-Nashmi sanoi: …Kalifaatti ei reagoinut millään tavalla, eikä osoittanut mitään tyytymättömyyttä tai kaunaa sheikin elinaikana, vaikka hänen elinaikanaan oli neljä ottomaanien sulttaania… (Mägällät äl-Mugtämä', numero #510)

Jos yllä mainittu kuvastaa sheikin asennetta kalifaattia kohtaan, kuinka kalifaatti suhtautui sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin kutsuun?

Tohtori an-Nashmi sanoi vastaten tähän kysymykseen: Näkemys, joka kalifaatilla oli sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin liikkeestä oli hyvin vääristynyt ja hämmentynyt. Tämä johtui siitä, että vain ne, jotka olivat vihamielisiä sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin liikkeelle, antoivat tietoa kalifaatille, olipa se sitten heidän kuvernööriensä Hijazista, Bagdadista tai muilta alueilta lähettämien raporttien kautta, tai joidenkin Istanbuliin uutisia kuljettavien yksilöiden kautta. (Äl-Mugtämä', numero #504; siteerattu kirjassa (Dä'ääwää äl-Munääwi‘iin, s. 238-239)

Mitä tulee Zalluumin väitteisiin, että sheikin kutsu oli yksi kalifaatin kaatumisen syistä, ja että brittiläiset auttoivat wahhabiitteja kaatamaan sen, Mahmoud Mahdi al-Istanbuli sanoo koskien tätä naurettavaa väitettä: Tämän kirjoittajalta tulisi odottaa todisteiden ja todistusaineiston esittämistä tukemaan mielipidettään. Pitkän aikaa sitten runoilija sanoi:

Jos väitteitä ei tueta todisteilla,
vain typerykset käyttävät niitä todistusaineistona.

Meidän tulisi myös huomauttaa, että historia kertoo meille brittien olleen tätä kutsua vastaan sen alusta alkaen peläten, että se saattaa herättää muslimimaailman. (Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab fii Mir‘äät äsh-Shärq wäl-Gharb, s. 240)

Hän sanoo myös: Ironinen tosiasia on, että tämä professori syyttää sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin liikkeen olleen yksi tekijöistä, jotka johtivat ottomaanien kalifaatin tuhoon, vaikka tämä liike alkoi vuonna 1811 ja kalifaatti lakkautettiin vuonna 1922. (Yllä mainittu viite, s. 64)

Mikä osoittaa brittien vastustaneen wahhabiitti liikettä, on se tosiasia, että he lähettivät kapteeni Foster Sadlerin onnittelemaan Ibrahim Pashaa tämän menestyksestä wahhabiitteja vastaan – Ibrahim Pashan ad-Dar'iyyaa vastaan käymän sodan aikana – ja myös ottamaan selvää, mihin pisteeseen tämä oli valmis tekemään yhteistyötä brittiläisten viranomaisten kanssa vähentääkseen sitä, mitä he kutsuivat wahhabiitti merirosvoukseksi Persianlahdella (kutsutaan myös nimellä Arabianlahti).

Todellakin tämä viesti selkeästi ilmaisi halun muodostaa sopimus brittien hallituksen ja Ibrahim Pashan välille päämääränä wahhabiittien täydellinen tuhoaminen.

Sheikki Muhammad ibn Mandhoor an-Nu'maani sanoi: Brittiläiset saivat aikaan suurimman osan vihamielisyydestä, jota tunnettiin sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabia kohtaan Intiassa ja he syyttivät jokaisen heitä vastustavan ja heidän tielleen asettuvan henkilön, tai ketä he pitivät vaarallisena, olevan wahhabiitti … Samalla tavoin brittiläiset kutsuivat Deobandin oppineita – Intiassa – wahhabiiteiksi, koska nämä vastustivat brittejä suorasukaisesti ja painostivat heitä. (Di'ääjäät Mukäththäfä Dedd äsh-Sheikh Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab, s. 105-106)

Näistä monista siteerauksista voidaan nähdä näiden virheellisten väitteiden valheellisuus, kun niitä verrataan sheikin kirjoitelmissa ja kirjoissa oleviin selkeisiin akateemisiin todisteisiin; tuo valheellisuus on myös ilmeinen, kun niitä verrataan oikeamielisten kirjoittajien tallentamiin historiallisiin tosiasioihin. (Dä'ääwää äl-Munääwi‘iin, s. 239, 240)

Lopuksi neuvomme jokaista, joka on herjannut tätä sheikkiä, pitämään kielensä kurissa ja pelkäämään Allahia tämän suhteen. Ehkäpä Allah tulee hyväksymään heidän katumuksensa ja ohjaamaan heidät Suoralle tielle.

Ja Allah tietää parhaiten.

 

Kysymys #36616:

Miksi niin paljon siitä, mitä sanotaan sheikh-ul-islam Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabista, on vihamielistä ja miksi hänen seuraajiaan kutsutaan wahhabiiteiksi?

Vastaus:

Kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille.

Sinun tulisi panna merkille, että yksi tavoista, jolla Allah kohtelee valittuja palvelijoitaan, on heidän koettelemisensa heidän uskonsa tason mukaan vilpittömien erottelemiseksi niistä, jotka ei ole vilpittömiä. Allah sanoo (merkityksen selitys): "Älif-lääm-miim. [Nämä kirjaimet ovat yksi Koraanin ihmeistä, eikä kukaan muu kuin Allah (Yksin) tiedä niiden merkitystä.] Ajattelevatko ihmiset, että heidät jätetään rauhaan, koska he sanovat: 'Me uskomme', eikä heitä tulla koettelemaan? Me todellakin koettelimme niitä, jotka olivat ennen heitä. Allah tulee varmasti tietämään (totuuden) niistä, jotka ovat totuudellisia, ja tulee varmasti tietämään (valheellisuuden) niistä, jotka ovat valehtelijoita (vaikka Allah tietää kaiken sen ennen kuin Hän laittaa heidät kokeeseen)." (Koraani 29:1-3)

Profeettoja koeteltiin ankarimmin, sitten seuraavaksi parhaita ja seuraavaksi parhaita, kuten sanotaan sahiih hädiithissä Profeetalta (SAAS).

Jos tutkit Allahin lähettilään (SAAS) äs-siiraa (elämänkertaa), tulet huomaamaan, että hän kävi läpi ankaria koetuksia; häntä jopa syytettiin valehtelijaksi, taikuriksi ja hulluksi; roskia ja likaa heitettiin hänen selkäänsä; hänet karkotettiin Mekasta ja hänen jalkansa vuosivat verta Ta‘ifissa. Tämä oli kaikkien ennen häntä (SAAS) hylättyjen profeettojen tilanne.

Sheikh-ul-islam Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab rahimähullaah kärsi saman kuin muut vilpittömät oppineet ja du'äät (kutsujat), mutta lopulta hänen tuomansa totuuden viesti pääsi voitolle. Kuinka se olisi voinutkaan olla toisin? Kuinka totuuden valo voisi sammua? Ajattele tätä miestä ja kuinka Allah auttoi häntä kylvämään täuhiidin siemeniä koko Arabian niemimaalle ja laittamaan lopun kaikenlaiselle shirkille. Jos tämä osoittaa jotain, se osoittaa hänen olleen vilpitön kutsussaan ja tehneen uhrauksia sen asian eteen, sen perusteella, mitä me voimme sanoa, ja tietysti Allah tuki ja auttoi hänen ponnistuksiaan.

Mutta tämän kutsun viholliset eivät ole säästelleet vaivojaan tehdessään valheellisia syytöksiä siitä. He väittivät – valheellisesti – että sheikki väitti olleensa profeetta, että hän ei kunnioittanut Allahin lähettilästä (SAAS) kunnolla, ja että hän tuomitsi koko ummän kuffääreiksi (epäuskoviksi) … sekä muita sepitelmiä ja valheita, joita hänestä kerrotaan. Jokainen, joka tutkii näitä väitteitä, tulee varmasti käsittämään, että ne kaikki ovat valheita ja sepitelmiä. Sheikin kirjat, jotka ovat laajassa levityksessä, antavat parhaimman todisteen siitä, eivätkä hänen kutsuunsa vastanneet seuraajansa koskaan maininneet mitään sen tapaista. Jos asianlaita olisi ollut niin, kuten he väittävät, hänen seuraajansa olisivat välittäneet samat ajatukset, muuten he olisivat olleet epälojaaleja häntä kohtaan. Jos haluat tietää enemmän yksityiskohtia ja saada selvennystä tähän asiaan, sinun tulisi lukea Dr 'Abd al-'Azeez al-'Abd al-Lateefin kirja Dä'ääwää äl-Munääwi‘iin li Dä'wä äsh-Sheikh Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab, joka tule vastaamaan kaikkiin kysymyksiisi, jos Allah tahtoo.

Koskien hänen seuraajiensa kutsumista wahhabiiteiksi, tämä on vain toinen hänen kutsunsa vihollisten tekemä sepitelmä sepitelmien pitkässä sarjassa ihmisten johdattamiseksi pois totuuden kutsusta ja asettaakseen esteen hänen kutsunsa ja ihmisten väliin, niin ettei tuo kutsu saavuta heitä. Jos tutkit tarinaa siitä, kuin at-Tofayl ibn 'Amr ad-Dawsista (RAA) tuli muslimi, tulet näkemään yhtäläisyyksiä sen kanssa, mitä tapahtui imaami Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin tapauksessa.

Ibn Hisham kertoi kirjassaan äs-Siira (1/394), että at-Tofayl lähti Mekkaa kohti, mutta qoraishilaiset katkaisivat hänen tiensä kaupungin porteilla ja varoittivat häntä kuuntelemasta Muhammadia (SAAS). He saivat hänet ajattelemaan, että tämä on taikuri, joka voisi saada aikaan eron hänen ja hänen vaimonsa välille … He vaivasivat häntä jatkuvasti, kunnes hän otti pumpulia ja laittoi sen korviinsa. Sitten nähdessään Profeetan (SAAS) hän ajatteli itsekseen, että hän ottaisi pumpulin pois korvistaan ja kuuntelisi tätä, ja jos se, mitä tämä sanoi, oli totta, hän hyväksyisi sen tältä, ja jos se, mitä tämä sanoi, oli valheellista ja vastenmielistä, hän hylkäisi sen. Kuunnellessaan tätä ainoa asia, jonka hän kykeni tekemään, oli muslimiksi kääntyminen siinä paikassa.

Kyllä, hänestä tuli muslimi sen jälkeen kun hän oli laittanut pumpulia korviinsa. Ne, jotka vastustavat sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin kutsua, sepittivät valheita samalla tavalla kuin qoraishilaiset. Qoraishilaiset ymmärsivät hyvin, että Muhammadin (SAAS) kutsulla oli voima saavuttaa ihmisten sydämet ja mielet, joten he liioittelivat valheitaan Allahin lähettiläästä (SAAS) yrittäessään estää totuutta saavuttamasta ihmisiä. Samalla tavoin näemme niiden, jotka puhuvat sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabia ja hänen seuraajiaan vastaan, toistavan samoja valheita, joita kerrottiin alkuperäistä kutsua vastaan.

Sinun tulisi – jos seuraat totuutta – jättää nämä valheet ja sepitykset huomiotta. Sinun tulisi etsiä totuutta asiasta lukemalla sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin kirjoja, sillä hänen kirjansa ovat paras todiste siitä, että nämä ihmiset valehtelevat, kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille.

On eräs toinen hienoinen asia, joka tulisi mainita: sheikin nimi oli Muhammad, jonka attribuutti on muhämmädi. Sana wahhabiitti on attribuutti, joka on johdettu äl-Wähhääbistä (Antaja), joka on Allah, kuten Hän sanoo (merkityksen selitys): "(Uskovat sanovat): 'Herramme! Älä anna sydämiemme harhautua (totuudesta), sen jälkeen kun Sinä olet johdattanut meitä, ja suo meille armo Sinulta. Todella Sinä olet Antaja (äl-Wähhääb).'" (Koraani 3:8)

Kuten al-Zajjaaj sanoi kirjassa Ishtiqaaq 'Äsmää‘ Allah s. 126, äl-Wähhääb "on Yksi, joka antaa paljon. Tämä muoto (fä'ääl) arabian kielessä on osoittava jostakin, jota tehdään suuressa määrin. Allah on äl-Wähhääb (Antaja), joka antaa orjilleen yhdelle toisen jälkeen."

Epäilemättä äl-Wähhääbin tie on totuuden tie, jossa ei ole mitään kieroutta tai väärennöstä, ja Hänen seurueensa on se, joka tulee pääsemään voitolle. Allah sanoo (merkityksen selitys): "Jokainen, joka ottaa Allahin, Hänen lähettiläänsä (SAAS) ja uskovat suojelijoiksi, silloin Allahin seurue tulee olemaan voittoisa." (Koraani 5:56)

Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "…He ovat Allahin seurue. Totisesti, se on Allahin seurue, joka tulee olemaan menestyksellinen." (Koraani 58:22)

Pitkän aikaa sitten ash-Shafi'in syytettiin olevan raafidee (šiialaisen lahkon seuraaja) ja hän kumosi heidän väitteensä sanomalla:

"Jos raafideena oleminen tarkoittaa, että rakastaa Muhammadin perhettä,
sitten anna kahden rodun (ihmiskunnasta ja ginneistä) todistaa, että olen raafidee."

Me kumoamme niiden väitteet, jotka syyttävät meidän olevan wahhabiitteja, lainaamalla sheikki mullah 'Imraanin sanoja. Hän oli šiialainen, mutta Allah johdatti hänet Sunnaan. Hän sanoi:

"Jos Ahmadin [Profeetan (SAAS)] seuraaja on wahhabiitti,
sitten vahvistan olevani wahhabiitti.
Hylkään kenenkään liittämisen Allahin kanssa,
sillä minulla ei ole muuta Herraa, kuin Ainutlaatuinen, Antaja (äl-Wähhääb).
Ne, joita Profeetta kutsui, pakenivat
samalla syyttäen häntä taikuriksi ja valehtelijaksi."

(Katso sheikki Muhammad Jamil Zenon Mänhääg äl-Firqa än-Näägijä, s. 142-143)

Ja Allah tietää parhaiten.

 

Sheikki Muhammad 'Abd al-Wahhaabin liike

Tässä artikkelissa korjataan joitakin vääriä mielikuvia, joita on esitetty joissakin ei-arabialaisissa lähteissä sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin liikkeestä.

Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin (1115-1206 AH/1703-1792) liike Arabian niemimaalla oli määrätty kestämään ja olemaan hyvin hyväksytty. Se oli alkupiste oikeinjohdetulle hallitukselle, joka ryhtyi noudattamaan islamilaista shärii'ää kokonaisuudessaan ja etsimään johdatusta Koraanista ja Sunnasta kaikissa kanssakäymisissään, joten Allah soi sille tukea ja voiton. Sen ensimmäisestä perustamisesta kaksisataa vuotta sitten tämä hallitus on pysynyt voimakkaana vastakkaisten suuntausten edessä niin lahkojen välisellä kuin poliittisillakin tasoilla. Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin kutsu meni Arabian niemimaan rajojen ulkopuolelle ja kantoi hedelmää useissa muslimimaissa oikeinjohdatettujen kutsujien ja vilpittömien sheikkien käsissä, joita sen valo johdatti. Liikettä siunattiin, kuten hyvää puuta, jonka juuret ovat vahvat ja jonka oksat kurottautuvat taivasta kohti. Kuten mikä tahansa reformiliike, sheikin liike ei säästynyt hyökkäyksiltä, joita tehtiin tämän liikkeen perustajan persoonallisuutta, 'äqiidää (uskoja) ja kirjoja vastaan, aloittamalla "wahhabiitti lahkon" leimalla – josta tuli pian laajalti tunnettu ja josta tuli leima, jolla liike tunnettiin, vaikka sen perustaja eivätkä sen seuraajat sitä hyväksyneet – ja lopuksi hyökkäämällä valtiota itseään vastaan arvostelulla, joka osoittaa vihaa ja pahaa aikomusta arvostelijoiden puolelta.

Bid'än ja myyttien rakastajien kirjojen määrä lisääntyi ja oppineet kaikissa muslimimaissa asettuivat vastakkain heidän kanssaan kumoten jokaisen heidän valheensa täsmällisellä ja selvällä todisteella, niin että itsepäisten epäilyksistä tuli kuin pölyä ilmassa (ne vähenivät olemattomiin).

Koska useimmat näistä kirjoista – joko tämän liikkeen puolesta tai sitä vastaan – kirjoitettiin arabiaksi, ei ole mitään syytä lainata niitä tässä. Tämän artikkelin kirjoittaja on kiinnostunut katsomaan sitä, mikä on kirjoitettu englanniksi tai urduksi lainatakseen olennaista materiaalia samalla kumoten kaikki niissä mainitut epäilykset tukeutuen siihen, mitä sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab itse tai muut sheikit Kuningaskunnassa (Saudi Arabiassa) sekä muissa muslimimaissa olevat hyveiden ja tiedon ihmiset, jotka kirjoittivat hänen puolustuksekseen, ovat kirjoittaneet.

Tässä lyhyessä artikkelissa ei ole mahdollista keskustella asiasta joka puolelta. Toivon lukijoiden hyväksyvän anteeksipyyntöni, jos he löytävät tahattomia virheitä tästä ponnistuksesta, ja rukoilevan, että minulle annetaan voimaa ja sitkeyttä, jos he saavuttavat jotain hyötyä sen lukemisesta. Ja Allah on Oikealle tielle Johdattaja.

Ensiksi: Se, mitä oli kirjoitettu Encyclopaedia of Religion and Ethicsiin (uskonnon ja etiikan tietosanakirjaan), jota pidetään yhtenä vanhimmista ja kattavimmista uskonnon ja lahkojen tietosanakirjoista englannin kielellä, otsikon "Wahhabism" (wahhabiitti lahko) alle: että heidän eroavaisuutensa ähl-us-Sunnä wäl-gämää'ään (sunnalaisiin) rajoittuvat kymmeneen asiaan. Tämän artikkelin kirjoittaja oli kuuluisa orientalisti Margoliouth, joka sanoi:

  1. He vahvistavat, että Allahilla on fyysisiä ominaisuuksia, kuten Hänen Kasvonsa, kaksi Kättä ja niin edelleen.

  2. Järjellä ei ole mitään osaa uskonnollisissa asioissa, jotka tulee ratkaista ähäädiithien valossa.

  3. He eivät hyväksy igmää'ä (oppineitten konsensusta).

  4. He hylkäävät qijääsin (analogian).

  5. He uskovat, etteivät äl-mädhäähibien (koulukuntien) mielipiteet ole todisteita, ja että ne, jotka seuraavat niitä, eivät ole muslimeja.

  6. He uskovat, että jokainen, joka ei liity heidän ryhmäänsä, on kääfir (epäuskova).

  7. He uskovat, ettei ole luvallista pyytää välitystä Profeetalta tai wäliiltä ("pyhimykseltä").

  8. Haudoilla ja pyhäköissä käyminen on heidän mielestään häraam (kiellettyä).

  9. Vannominen kenenkään muun kuin Allahin nimeen on häraam.

  10. Valojen vannominen kenellekään muulle kuin Allahille ja uhraaminen äulijää‘lle ("pyhimyksille") heidän haudoillaan on häraam.

Hän ei ollut varma viidennen kohdan liittämisestä heihin, koska wahhabiitit seuraavat imaami Ahmad ibn Hanbalia, yhtä neljästä imaamista. Tämän artikkelin lopussa hän mainitsee, että as-Sayyid Ahmad ibn 'Irfaan ash-Shaheed (k. 1831) toi wahhabiitti lahkon ajatuksen mukanaan Mekka äl-Mukärramästä [Intiaan], kun hän meni häggille vuonna 1824. [James Encyclopaedia of Religion and Ethics (Jamesin uskonnon ja etiikan tietosanakirja), toim. Hastings, Edinburgh, 12:660-661]

Orientalistit arvostavat suuresti Margoliouthia, tämän artikkelin kirjoittajaa. On todellakin hyvin outoa, että hän listaa niiden näkökohdat, jotka vastustavat sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabia rahimähullaah ja wahhabiitteja yleisesti, mutta hän ei huomaa minkään niistä olevan valheellinen, lukuun ottamatta viidettä kohtaa!

Katsokaamme näitä epäilyksiä yksi kerrallaan ja kommentoikaamme niistä jokaista lyhyesti:

  1. Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin rahimähullaah usko koskien Allahin ominaisuuksia on kuten säläfien usko kaikissa näkökohdissa. He vahvistavat, että Allahilla on kaikki ne ominaisuudet, joilla hän kuvailee Itseään, olivatpa ne Hänen olemukseensa viittaavia ominaisuuksia, kuten Hänen Kasvonsa, Kätensä tai Silmänsä, tai Hänen tekoihinsa viittaavia ominaisuuksia, kuten Hänen mielihyvänsä, vihansa, (alimmalle taivaalle) alas tuleminen tai (Valtaistuimelle) nouseminen kysymättä kuinka, kieltämättä mitään ominaisuutta tai samankaltaistamatta niitä ihmisten ominaisuuksiin. Heidän todisteensa tähän asiaan on jae (merkityksen selitys): "…Ei ole mitään Hänen kaltaistaan; ja Hän on Kuuleva, Näkevä." (Koraani 42:11)

  2. Heidän kantansa Allahin ominaisuuksia koskien on kuten heidän kantansa Allahin Olemusta koskien, joka ei muistuta Hänen luotujen olentojensa olemusta.

  3. Heidän käsityksensä, että sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin seuraajat eivät antaneet mitään painoa järjelle, ei ole oikea. He (sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin seuraajat) sanovat, että järjen tulee toimia Ilmoituksen valossa, juuri kuten silmä tarvitsee valoa toimiakseen; sillä silmä ei voi tehdä työtään ilman ulkopuolista valoa, olipa se auringon, kuun tai tähtien valoa, tai keinotekoista valoa. Samoin järki tarvitsee ja on riippuvainen jumalallisen Ilmoituksen valosta; jos Ilmoitusta ei ole, se hämmentyy pimeydessä. Tästä syystä ajattelijan mieli on erilainen kuin filosofin mieli, ja historioitsijan mieli on erilainen kuin matemaatikon mieli.

  4. Igmää'n (oppineitten konsensuksen) hylkäämisen liittäminen heihin ei myöskään ole oikein. Imaami Ahmad piti äs-sahääbän (RAA) igmää' todellisena igmää'nä, koska heidän aikansa on tunnettu alusta loppuun; he todistivat Ilmoituksen ja oppivat Profeetan (SAAS) johdatuksen suoraan häneltä.

  5. Kuten imaami Muhammad Abu Zahra mainitsi, igmää'tä on kahdenlaista: konsensus pakollisista perusvelvollisuuksista, jonka kaikki hyväksyvät, ja konsensus muissa säännöksissä, kuten heidän konsensuksensa, että uskosta luopuneita vastaan tulisi taistella ja niin edelleen. Toisen tapauksen suhteen Ahmadilta on kerrottu eri kertomuksia, niinpä jotkut oppineista kertoivat hänen sanoneen: "Jokainen, joka väittää, että on olemassa konsensus, on valehtelija."

    Ibn al-Qayyim rahimähullaah sanoi: Hän, joka väittää, että on olemassa konsensus, valehtelee, eikä ole oikein antaa igmää'lle etusijaa todistetun hädiithin suhteen. 'Abdullah ibn Ahmad ibn Hanbal sanoi: Kuulin isäni sanovan: "Jokainen, joka väittää, että on olemassa konsensus, on valehtelija. Ihmiset ovat saattaneet olla eri mieltä. Kuinka hän tietää, ettei ole ketään, joka ilmaisi eroavan mielipiteen? Antakoon hänen sanoa, emme tiedä mistään vastustavasta mielipiteestä." Tästä voimme päätellä, ettei imaami Ahmad kieltänyt igmää'n periaatetta, mutta hän kielsi igmää'n varmuuden tapahtuneen äs-sahääbän (RAA) ajan jälkeen. (Muhammad Abu Zahran Tääriikh äl-Mädhäähib äl-Isläämijjä, s. 532)

  6. Hänen kommenttinsa, että he hylkäävät qijääsin (analogian) ei myöskään ole oikea. Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabilla rahimähullaah oli qijääsin suhteen sama mielipide kuin hanbaliitteilla.

  7. Abu Zahra sanoi: "Ahmadin on kerrottu sanoneen, ettemme tule toimeen ilman qijääsiä, ja että äs-sahääbä käyttivät sitä. Koska Ahmad oli lausunut qijääsin hyväksymisen periaatteen, hanbaliitit kiinnittivät paljon huomiota siihen ja käyttivät sitä paljon aina, kun he löysivät asioita, joita koskien Profeetalta (SAAS) tai hänen kumppaneiltaan (RAA) ei ollut kerrottu mitään kertomusta niitä koskevista säännöksestä." (Muhammad Abu Zahran Tääriikh äl-Mädhäähib äl-Isläämijjä, s. 532)

  8. Koskien hänen käsitystään, että äl-mädhäähibien mielipiteet eivät ole todiste, ja että niitä seuraavat henkilöt eivät ole muslimeja…

  9. …ja hänen näkemystään, että ne, jotka eivät liity heihin (wahhabiitteihin), ovat kuffäärejä (epäuskovia). Tämä on ilmeinen valhe. Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab sanoi kirjeessä, jonka hän kirjoitti liittyessään äl-ämiir Saud ibn 'Abd al-'Azeeziin tämän valloittaessa Mekan lauantaina 8. muhärram-kuukautta 1218 AH: "Meidän mädhhäbimme uskonnon perusperiaatteiden suhteen on ähl-us-Sunnä wäl-gämää'än mädhhäb. Meidän tapamme on säläfien tapa, ja pieniä asioita koskien mädhhäbimme on imaami Ahmad ibn Hanbalin mädhhäb. Me emme tuomitse niitä, jotka seuraavat ketä tahansa neljästä imaamista, poissulkien muut imaamit, koska toisten imaamien mädhäähibejä ei ole kodifioitu."

  10. Sitten hän sanoi: "Meistä kerrotaan valheita totuuden peittämiseksi ja ihmisten hämmentämiseksi, niin että he luulevat meidän haluavan heikentää profeettamme Muhammadin (SAAS) asemaa. (Meidän väitetään sanovan), ettei Profeetalla (SAAS) ole mitään välittämisen voimaa ja ettei ole suositeltavaa vierailla hänen luonaan (hänen haudallaan). (Lisäksi sanotaan), ettemme anna mitään painoa oppineitten mielipiteille; ja että tuomitsemme kaikki ihmiset kuffääreiksi. (Näiden lisäksi sanotaan), että me kiellämme lähettämästä siunauksia Profeetalle (SAAS), ja ettemme kunnioita ähl-ul-bäitin (Profeetan perheenjäsenten) oikeuksia. Meidän vastauksemme kaikkeen tähän on: Ylistys olkoon Sinulle, tämä on vakava valhe! Jokainen, joka liittää mitään tämänkaltaista meihin, kertoo valheita ja lausuu sepityksiä meistä." ('Abdullah ibn 'Abdurrahman ibn Saaleh al-Bassaamin 'Ulämää‘ Najd Khilääl Sittät Qoroon, 1/51)

  11. Hänen kommenttinsa, että he uskovat, ettei ole luvallista pyytää välitystä Profeetalta (SAAS) tai wäliiltä ("pyhimykseltä") osoittaa, ettei hän ymmärtänyt eroa sheikin hylkäämän välityksen tavan ja hänen hyväksymänsä välityksen välillä. Hylätty välityksen tapa on se, mikä sisältää shirkin tekijöitä, ja hyväksytty välitys on sen kaltainen välitys, joka tapahtuu vain Allahin luvalla Ylösnousemuksen päivänä, jolloin mitään välitystä ei hyväksytä, paitsi niille tehty välitys, joihin Hän on mieltynyt. (Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin Kitääb-ut-Täuhiid, Bääb äsh-Shäfää'ä)

  12. Jos se, mitä arvostelija tarkoitti, oli täwässul (pyrkimys päästä lähemmäksi Allahia) profeettojen ja äulijää‘n kautta, tosiasia on, etteivät monet ihmiset tiedä imaami Ahmad ibn Hanbalin näkemystä tästä asiasta, ja he liittävät häneen ja sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabiin asioita, joita nämä eivät ole sanoneet.

    Imaami ibn Taymiya rahimähullaah sanoi: "Ahmad ibn Hanbalilta on kerrottu kirjassa Mänsik äl-Märwädhi kertomus, joka osoitti täwässulia Profeetan (SAAS) kautta henkilön du'ää‘ssä, mutta muut oppineet kielsivät sen. Jos se, mitä tarkoitetaan, on täwässul (pyrkimys päästä lähemmäksi Allahia) uskomalla häneen(Profeettaan), rakastamalla häntä, olemalla lojaali hänelle ja tottelemalla häntä, tässä kohdassa kahden puolen välillä ei ole mitään kiistaa. Mutta jos se, mitä tarkoitetaan, on täwässul Profeetan (SAAS) henkilön kautta, tässä on kiistaa, ja siinä, mistä he kiistelevät, tulisi kääntyä Allahin (Koraanin) ja Hänen lähettiläänsä (Sunnan) puoleen. (Mägmuu' Fätääwää sheikh-ul-islam, 1/264)

  13. Koskien haudoilla ja pyhäköissä käymistä, me tulemme käsittelemään tätä asiaa kommentoidessamme Goldziherin kirjoituksia.

  14. Koskien heidän sanojaan, että vannomien kenenkään muun kuin Allahin nimeen, on kiellettyä, myös sheikki uskoo siihen, kuten on lausuttu 'Umar ibn al-Khattabin (RAA) kertomassa sahiih hädiithissä, jonka mukaan Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: "Jokainen, joka vannoo kenenkään muun kuin Allahin nimeen, on syyllistynyt kufrin (epäuskon) tai shirkin (muiden palvomiseen Allahin rinnalla) tekoon." (At-Tirmidhi kertoi tämän ja luokitteli sen häsäniksi; al-Haakim luokitteli sen sahiihiksi.) Ibn Mas'ud (RAA) sanoi: "Vannominen Allahin nimeen valheellisesti on minulle pidetympää kuin vilpittömästi vannominen kenenkään muun kuin Allahin nimeen." (Kitääb-ut-Täuhiid, Bääbu Qaulullaahi tä'äälää "Fälää täg'äluu Lilläähi ändäädän wä äntum tä'lämuun")

  15. He liittävät sheikkiin näkemyksen, että on kiellettyä vannoa valoja kenellekään muun kuin Allahin nimeen tai uhrata äulijää‘lle ("pyhimyksille") heidän haudoillaan. Epäilemättä tämä näkemys on Allahin uskonto, jota jokainen Allahiin ja Hänen lähettilääseensä uskova muslimi seuraa. Sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaab rahimähullaah sisällytti suureen kirjaansa Kitääb-ut-Täuhiid kappaleen otsikolla Lää Judhbäh Lilläähi Bimäkäänin Judhbäh fiihi Lighair Allah (Allahille ei tulisi uhrata paikoissa, joissa uhrataan muille kuin Allahille). Seuraavan kappaleen otsikko on Minä äsh-Shirk än-Nädhro Lighair Allah (on shirkiä vannoa valoja kenellekään muulle kuin Allahille). Näissä kahdessa kappaleessa hän lainaa todisteita Koraanista ja Sunnasta todistaakseen, että nämä kaksi tekoa ovat kiellettyjä.

Tämä kirja [Muslim Studies (Muslimiopinnot)] julkaistiin kahdessa osassa saksan kielellä vuonna 1889/1890, sitten se käännettiin arabiaksi vuonna 1967. Kirjoittaja (Ignaz Goldziher) kirjoitti kokonaisen kappaleen, 96 sivua pitkän, otsikolla: ""Pyhimysten" kunnioittaminen islamissa", jossa hän käsitteli yksityiskohtaisesti äärimmäisyyksiä, joihin muslimit olivat menneet liittäessään ihmeitä "pyhimyksille", sekä eläville että kuolleille. Hän myös siteerasi esimerkkejä, islamilaisista kirjoista ja massojen teoista, hautojen ja pyhäkköjen kunnioittamisesta yrittäen osoittaa, ettei muslimien ja kristittyjen välillä ole mitään eroa pyhimysten kunnioittamisen suhteen. Hän myös siteerasi jakeita ja ähäädiithejä, jotka tuomitsivat tämän teon.

Kirjoittaja sanoi: Tämän jälkeen ei ole mitään tarvetta antaa lisätodisteita siitä, että todellisessa islamilaisessa uskonnossa ei ole tilaa "pyhimysten" kunnioittamiselle, koska tämä on asia, joka on keksitty ja pantu alulle myöhemmin. Koraani tuomitsee pyhimysten kunnioittamisen ja heidän ylistämisensä siihen pisteeseen, että rabbeihin ja munkkeihin uskotaan luojina Allahin rinnalla.

Sitten hän siteeraa Carl Heisin kommenttia ajatuksesta, että äulijää‘ ovat yritys täyttää shirkin tarve täuhiidin uskonnossa täyttääkseen valtavan kuilun ihmisten ja heidän Jumalansa välillä. [Ignaz Goldziherin Muslim Studies (Muslimiopinnot), s. 259]

Annettuaan kymmeniä esimerkkejä siitä, kuinka massat kunnioittivat pyhimyksiä ja kävivät heidän haudoillaan ja pyhäköissään täyttääkseen tarpeensa, kirjoittaja listaa esimerkkejä ihmisistä, jotka tuomitsevat jokaisen shirkin ilmaisun muslimien teoissa. Sitten hän mainitsee tiukan asenteen, jonka ibn Taymiya otti koskien täwässulin asiaa ja matkustamista (palvonnan vuoksi) mihinkään muuhun kuin kolmeen moskeijaan (Mekassa, Medinassa ja Jerusalemissa).

Sitten hän sanoi: "Kaikki tämä osoittaa, että wahhabiiteilla oli ennakkotapauksia tätä asiaa koskien ja että heidän uskonsa avoin ilmaisu oli itse asiassa kaiku aikaisempien muslimien uskoista. Tähän liittyen voi olla hyödyllistä – islamin kulttuurillisen ja uskonnollisen historian kirjoittamiseksi – laatia lista ilmiöistä ja tapahtumista, jotka olivat periytyneet gäähillijän ajoista tai olivat tulleet ulkopuolelta ennen wahhabiitti liikkeen ilmaantumista, jota pidetään täuhiidi (islamilaisena yksijumalaisena) vastavaikutuksena epäjumalanpalveluksen ilmaisuja vastaan, ja liittää ne yhteisöihin, joissa ne ilmaantuivat."

Sitten hän mainitsi tapahtuman vuodelta 1711, ennen wahhabiitti liikkeen ilmestymistä, äl-Mu‘äjjäd-moskeijassa Kairossa, missä eräs nuori mies nousi ylös eräänä ramädaanin yönä ja kiivaasti tuomitsi ne, jotka kunnioittivat pyhimyksiä ja vaati äulijää‘n hautojen päälle rakennettujen pyhäkköjen tuhoamista ja vaati loppua mevlevi (dervissien veljeskunta) and Bäkhsijjä perinteille. Hän myös vetosi dervisseihin, että heidän tulisi oppia tanssimisen sijaan. Tämä nuori mies teki tämän vaatimuksen useina öinä, sitten hän katosi. Tämän kertomuksen kirjoittaja, runoilija Hasan al-Hijaazi (k. 1131 AH) sanoi: "Saarnaaja pakeni, tai sanottiin, että hänet tapettiin." [Ignaz Goldziherin Muslim Studies (Muslimiopinnot), s. 334-335]

Asian ydin on, että tämä saksalainen orientalisti on säästänyt meiltä wahhabiitteja vastaan tehtyjen syytösten kumoamisen vaivan koskien sitä, että he tuhosivat katokset pyhäkköjen päältä ja estivät ihmisiä käymästä haudoilla kutsumassa apua kuolleilta. Islam, kuten Muhammad (SAAS) sen toi, ei salli kumpaakaan näistä asioista.

(Tässä kappaleessa oleva artikkeli on julkaistu ad-Da'wah magazinessa, numero #1754, s. 60-61, otettu internetsivustolta www.islam-qa.com)

 

Seuraavissa linkeissä on kaksi sheikki Muhammad ibn 'Abd al-Wahhaabin kirjoista suomennettuna:

Lopuksi pyydämme Allahia johdattamaan meitä totuuden tielle, auttamaan meitä ja tekemään asiat meille helpoksi. Allah on Suoralle tielle Johdattaja.


Julkaistu tiistaina 22. gumäädää äl-ääkhira -kuukautta 1427/18. heinäkuuta 2006



Imuroi tästä




Uskontoihin kutsujat