Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen.

Al-Ghazzaali

 Artikkelin on koonnut ja suomentanut Ummu Mariam.

 

 

 

Totisesti kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille, ylistämme Häntä, ja pyydämme Hänen apuaan ja anteeksiantamustaan, ja pyydämme turvaa Allahilta omien sielujemme ja tekojemme pahaa vastaan. Häntä, joka on saanut Allahin johdatuksen, ei kukaan voi johtaa harhaan, ja häntä, jonka Allah on johtanut harhaan, ei kukaan voi johdattaa. Todistan, ettei ole muuta todellista jumalaa, joka on palvonnan arvoinen, kuin yksin Allah, ilman kumppania, ja todistan, että Muhammad on Hänen palvelijansa ja lähettiläänsä.

"Oi te, jotka uskotte! Olkaa hurskaita Allahille (tekemällä kaiken, mitä Hän on määrännyt ja pidättäytymällä kaikesta siitä, minkä Hän on kieltänyt), niin kuin teidän tulisi olla hurskaita. (Totelkaa Häntä, olkaa kiitollisia Hänelle, ja muistakaa Häntä aina), älkääkä kuolko kuin islamin tilassa [muslimeina (täydellisellä alistumisella Allahille)]." (Koraanin jakeen 3:102 merkityksen selitys)

"Oi ihmiskunta, olkaa hurskaita Herrallenne, joka loi teidät yhdestä henkilöstä (Aadam), josta Hän loi hänelle vaimon (Eeva). Heistä molemmista Hän loi lukuisia miehiä ja naisia. Olkaa hurskaita Allahille, jolta vaaditte keskinäisiä (oikeuksianne), älkääkä (katkaisko) kohdun (yhteyttä, sukulaisuus). Todellakin, Allah vartioi teitä lakkaamatta." (Koraanin jakeen 4:1 merkityksen selitys)

"Oi te, jotka uskotte! Olkaa hurskaita Allahille ja puhukaa (aina) totta. Hän ohjaa teitä oikeamielisiin hyviin tekoihin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän, joka tottelee Allahia ja Hänen lähettilästään (SAAS), on jo saanut suuren voiton (hän pelastuu Helvetin tulelta ja hänet tullaan päästämään sisään Paratiisiin)." (Koraanin jakeiden 33:70–71 merkityksen selitys)

Ämmää bä'd (sen jälkeen) todellakin, kaikkein totuudenmukaisin puhe on Allahin puhe, se on Allahin Kirja, ja paras johdatus on Muhammadin (SAAS) johdatus. Kaikista asioista pahimpia ovat uudistukset (uskonnossa), ja jokainen uusi asia on bid'ä (uudistus), ja jokainen bid'ä on harhaanjohtamista, ja jokainen harhaanjohtaminen johtaa Helvettiin.

 

 

Seuraavat kysymykset ja vastaukset koskien Abu Haamid al-Ghazzaalia on otettu internetsivustolta www.islam-qa.com.

 

Kysymys #13473:

Voitteko selventää kuka imaami al-Ghazzaali oli?

Vastaus:

Kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille.
Al-Ghazzaali oli Muhammad ibn Muhammad ibn Muhammad ibn Ahmad at-Toosi, joka tunnettiin nimellä al-Ghazzaali. Hän syntyi Tusissa (kaupunki Koillis-Iranissa, tunnetaan nykyään nimellä Mashhad) vuonna 450 AH. Hänen isällään oli tapana kehrätä villaa ja myydä sitä kaupassaan Tusissa.

Al-Ghazzaalin elämästä pitää keskustella laajasti, koska hän meni lukuisten eri vaiheiden läpi. Hän antautui filosofiaan, sitten hän luopui siitä ja hylkäsi sen. Sen jälkeen hän antautui siihen, mikä tunnetaan nimellä 'ilm-ul-kälääm (islamilainen filosofia) ja saavutti tukevan otteen sen perusperiaatteista. Sitten hän hylkäsi sen kun hänelle selvisi, että se oli turmeltunutta ja täynnä ristiriitaisuuksia. Hän keskittyi 'ilm-ul-käläämiin aikana, jolloin hän kumosi filosofian, ja siihen aikaan hänelle annettiin huggät-ul-islamin titteli hänen kumottua filosofien väitteet. Sitten hän luopui 'ilm-ul-käläämistä ja kääntyi pois siitä. Hän seurasi bäätenijjän tietä ja oppi heidän tietonsa, mutta hän hylkäsi sen ja osoitti bäätenijjän uskojen olevan vääriä, ja paljasti tavan, jolla he peukaloivat tekstejä ja säännöksiä. Sitten hän seurasi sufismin tietä. Nämä ovat neljä vaihetta, joiden läpi al-Ghazzaali meni. Sheikki Abu 'Umar ibn as-Salaah rahimähullaah puhui hyvin hänestä sanoessaan: "Abu Haamidista on sanottu paljon ja häneltä on kerrottu paljon. Mitä tulee näihin kirjoihin – tarkoittaen al-Ghazzaalin kirjoja, jotka ovat ristiriidassa totuuden kanssa – niihin ei pitäisi kiinnittää mitään huomiota. Mitä mieheen itseensä tulee, meidän tulisi pysyä hiljaa hänestä ja jättää hänen tapauksensa Allahin päätettäväksi." Katso 'Abdurrahman Dimashqiyyan kirja Abu Haamid al-Ghazzaali wät-Täsawwuf.

Yksikään oikeamielinen henkilö ei kieltäisi Abu Haamid al-Ghazzaalin saavuttamaa harvinaista älykkyyden, nerokkuuden ja teräväpäisyyden tasoa. Adh-Dhahabi sanoi hänestä: "Al-Ghazzaali, imaami ja sheikki, etevä oppinut, huggät-ul-islam, aikansa ihme, Zayn ad-Din Abu Haamid Muhammad ibn Muhammad ibn Muhammad ibn Ahmad at-Toosi ash-Shafi'i al-Ghazzaali, monien kirjojen kirjoittaja ja henkilö, jolla oli äärimmäinen älykkyys. Hän opiskeli fiqhiä kotikaupungissaan, sitten hän muutti Neyshaburiin oppilaitten ryhmän mukana. Hän pysyi äl-Häramäinin imaamin kanssa ja saavutti syvän fiqhin tiedon lyhyessä ajassa. Hän oli hyvin perehtynyt 'ilm-ul-käläämiin ja väittelyyn, kunnes hänestä tuli paras väittelijöistä…" (Sijär Ä'lääm än-Nubälää‘, osa 9, s. 323)

Voitte huomata, että vaikka Abu Haamid al-Ghazzaalilla oli niin syvä tieto fiqhistä, sufismista, 'ilm-ul-käläämistä, usool-ul-fiqhistä (fiqhin perusperiaatteista) ja niin edelleen, ja vaikka hän oli askeetti ja omistautunut palvoja, sekä hänellä oli hyvä aikomus ja laaja islamilaisten tieteiden tuntemus, hänellä oli silti taipumus filosofiaan. Mutta hänen filosofiansa tuli esiin sufismin muodossa ja ilmaistiin islamilaisten ajatusten kautta. Näin ollen muslimioppineet, mukaan lukien hänen läheisin kumppaninsa Abu Bakr ibn al-'Arabi, kumosivat hänen ajatuksensa. Abu Bakr ibn al-'Arabi sanoi: Meidän sheikkimme Abu Haamid meni syvälle filosofiaan, sitten hän halusi tulla ulos siitä, mutta ei kyennyt. Häneltä kerrottiin mielipiteitä, jotka kuulostavat bäätenien tavalta puhua, ja se voidaan osoittaa oikeaksi katsomalla al-Ghazzaalin kirjoja. Katso Mägmuu' äl-Fätääwää, osa 4, s. 66.

Vaikka al-Ghazzaali oli hyvin edistynyt tiedossa, hänellä oli vähän tietoa hädiithistä ja sen tieteistä, eikä hän kyennyt erottamaan luotettavia ja heikkoja ähäädiithejä toisistaan. Sheikh-ul-islam ibn Taymiya rahimähullaah sanoi: "Jos oletamme, että joku kertoi säläfien mielipiteen, mutta se, mitä hän kertoi, oli kaukana siitä, mikä säläfien mielipide todellisuudessa on, sitten hänellä on vähän tietoa säläfien mielipiteestä, kuten Abu al-Ma'aali, Abu Haamid al-Ghazzaali, ibn al-Khateeb ja heidän kaltaisensa, joilla ei ollut riittävästi tietoa hädiithistä, että heidät luokiteltaisiin hädiithin tavallisiksi oppineiksi, puhumattakaan eteviksi oppineiksi tuolla alalla. Sillä yhdelläkään näistä ihmisistä ei ollut mitään tietoa al-Bukharista ja Muslimista ja heidän ähäädiitheistään, lukuun ottamatta sitä, minkä he kuulivat, mikä on sama tilanne kuin tavallisella muslimilla, joka ei pysty erottamaan hädiithiä, jota hädiithin oppineitten mukaan pidetään sahiihina ja mutäwäätirinä, väärennetystä ja valheellisesta hädiithistä. Heidän kirjansa todistavat sen, sillä niissä on outoja asioita ja useimmat näistä 'ilm-ul-käläämin ja sufismin oppineista, jotka ovat ajautuneet pois säläfien tieltä, myöntävät sen joko ollessaan kuolemaisillaan tai ennen kuolemaansa. On olemassa monia sellaisia tunnettuja tarinoita … Tämä Abu Haamid al-Ghazzaali, huolimatta hänen älykkyydestään, omistautuneisuudestaan Allahille, käläämin ja filosofian tiedostaan, asketismistaan, hengellisistä tavoistaan ja sufismistaan, päätyi hämmennyksen tilaan ja turvautui niiden tiehen, jotka väittävät saavansa tietoa asioista unien ja hengellisten tapojen kautta…" (Mägmuu' äl-Fätääwää, osa 4, s.71)

Hän sanoi myös: Näin ollen vaikka Abu Haamid kumosi filosofit ja luokitteli heidät epäuskoviksi, ja ilmaisi profetiuden kunnioittamista [vastakohtana filosofialle] ja niin edelleen, ja vaikka jotkin hänen sanomistaan asioista ovat totta ja hyviä, ja todellakin sisältävät suuren hyödyn, siitä huolimatta jotkin hänen kirjoituksistaan sisältävät filosofista materiaalia ja asioita, joissa hän seurasi filosofian turmeltuneita periaatteita, jotka ovat ristiriidassa profetiuden kanssa ja jopa terveen järjen kanssa. Niinpä joukko oppineita Khorasanista, Irakista ja Mäghrebista kritisoivat häntä, kuten hänen ystävänsä Abu Ishaaq al-Margheenaani, Abu al-Wafaa‘ ibn 'Aqeel, al-Qushayri, at-Tartooshi, ibn Rushd, al-Maaziri ja joukko aikaisempia oppineita. Sheikki Abu 'Amr ibn as-Salaah jopa mainitsi tämän kirjassaan Täbäqaat Äshääb ash-Shafi'i ja sheikki Abu Zakariya an-Nawawi vahvisti tämän ja sanoi tässä kirjassa: "Kappale selittäen joitakin tärkeitä asioita imaami al-Ghazzaalin kirjoista, joiden vuoksi häntä moitittiin, ja joita hänen mädhhäbinsä oppineiden ja muiden oli mahdotonta hyväksyä, nimittäin hänen omituiset lausuntonsa, kuten mitä sanotaan kirjan äl-Mustäsfin alussa Muqaddimäät äl-Mänteqissa: 'Tämä on johdanto kaikkeen tietoon ja kenenkään, joka ei opettele tätä, tietoon ei voida luottaa lainkaan.'"

Sheikki Abu 'Amr sanoi: "Kuulin sheikki al-'Imaad ibn Yuunusin kertovan Yuusuf ad-Dimashqilta, än-nidhaamijjän opettajalta Bagdadissa, joka oli yksi koulun kuuluisista dekaaneista, että hänellä oli tapana moittia näitä sanoja ja sanoa: 'Abu Bakrilla ja 'Umarilla ja sillä ja sillä…' tarkoittaen, että näillä suurilla johtajilla oli suuri varmuus ja usko, vaikka heillä ei ollut mitään tietoa tästä muqaddimästä eikä mistään siinä olevista ajatuksista." (Äl-'Äqiidät-ul-Isfähäänijjä, osa 1, s. 169)

Adh-Dhahabi kertoi kirjassaan Sijär Ä'lääm än-Nubälää‘, että Muhammad ibn al-Waleed at-Tartooshi sanoi kirjeessä, jonka hän lähetti ibn Mudhaffarille: Mitä tulee siihen, mitä mainitsit Abu Haamidista, olen nähnyt hänet ja puhunut hänen kanssaan, ja huomasin hänen olevan suuren tiedon mies. Hän on älykäs ja kykenevä ja on opiskellut koko elämänsä viettäen suurimman osan ajastaan opiskelussa, mutta sitten hän ajautui pois oppineitten tieltä ja meni sisään palvojien joukkoon. Sitten hänestä tuli suufi ja hän hylkäsi tiedon ja sen ihmiset. Sitten hän sekaantui "inspiraatioon", niihin, jotka väittävät omaavansa henkistä tietoa, ja sekaantui Saatanan kuiskauksiin. Sitten hän sekoitti tuon filosofien ajatusten ja al-Hallaajin symbolisten lauseiden kanssa, ja alkoi kritisoida äl-fuqahää‘ ja 'ilm-ul-käläämin oppineita. Hän melkein meni harhaan uskonnosta kaiken kaikkiaan. Kun hän kirjoitti äl-Ihjää‘n [Ihjää‘ 'Uluum äd-Din], hän alkoi puhua inspiraatiosta ja suufien symbolisista sanoista, vaikka hän ei ollut pätevä tekemään sitä, eikä hänellä ollut syvää tietoa sellaisista asioista. Näin ollen hän epäonnistui ja täytti kirjansa väärennetyillä kertomuksilla.

Minä (adh-Dhahabi) sanon: "Mitä tulee äl-Ihjää‘n, se sisältää monia vääriä ähäädiithejä, ja se sisältää paljon hyvää. Toivoisin, että se ei sisältäisi tapoja, rituaaleja ja asketismia, jotka ovat yhtäpitäviä filosofien ja harhautuneiden suufien tapojen kanssa. Pyydämme Allahilta hyödyllistä tietoa. Tiedätkö, mikä on hyödyllistä tietoa? Se on, mitä Allah ilmoitti Koraanissa, jonka Lähettiläs (SAAS) selitti sanoin ja teoin, ja senkaltainen tieto, minkä hankkiminen ei ole kiellettyä. Profeetta (SAAS) sanoi: "Jokainen, joka kääntyy pois minun Sunnastani, ei kuulu minuun." Joten veljeni, sinun täytyy pohtia Allahin sanoja ja opiskella sinnikkäästi äs-Sahiihäinejä (Sahiih al-Bukhari ja Sahiih Muslim), Sunän an-Nasaa‘eeta, Rijääd an-Nawawia ja an-Nawawin äl-Ädhkääriä, sitten tulet olemaan menestyksekäs ja onnistumaan.

Varo filosofien mielipiteitä, henkisten harjoitusten tapaa, munkkien nälkiintymistä ja niiden turhanpäiväistä puhetta, jotka pysyvät yksinään pitkiä aikoja luostareissaan. Kaikki hyvyys löytyy seuraamalla äl-häniifijjä äs-sämhää (puhdasta ja suvaitsevaa islamilaisen yksijumalaisuuden tapaa). Etsi Allahin apua. Oi Allah, johdata meidät Oikealle tiellesi…"

Al-Maaziri ylisti Abu Haamidia fiqhin suhteen, ja sanoi hänellä olevan enemmän tietoa fiqhistä kuin usool-ul-fiqhistä (fiqhin perusperiaatteista). Koskien 'ilm-ul-käläämiä, joka on usool-ud-din (uskonnon perusperiaatteet), hän kirjoitti kirjoja tästä alasta, mutta hänellä ei ollut syvää tietoa siitä. Oivalsin, että häneltä puuttui kokemusta tältä alalta, koska hän opiskeli filosofian haaroja ennen usool-ul-fiqhin opiskelemista, joten filosofia teki hänet uskaliaaksi arvostelemaan ajatuksia ja hyökkäämään tosiasioita vastaan, koska filosofia kulkee henkilön ajatusten sarjaa pitkin ilman shärii'än suuntaviivoja.

Hänen ystävänsä kertoi minulle, että hän vietti paljon aikaa tutkien Rasää‘il Ikhwään äs-Safää, jossa on 51 kirjoitelmaa. Sen on kirjoittanut joku, joka on tutkinut shärii'ää ja filosofiaa, sitten hän oli sekoittanut ne. Hän oli mies, joka tunnettiin nimellä ibn Sina, joka täytti maailman kirjoillaan. Hänellä oli hyvä tieto filosofiasta, mikä johti hänet yrittämään kaikkien 'äqiidän perusperiaatteiden viittaamista filosofiaan. Hän yritti kovasti ja saavutti sen, missä muut olivat epäonnistuneet. Olen nähnyt joitakin hänen kirjojaan ja olen huomannut, että Abu Haamid lainaa häntä paljon puhuessaan filosofiasta. Koskien suufiajatuksia en tiedä, mistä hän sai ne, mutta olen nähnyt joidenkin hänen kumppaniensa mainitsevan ibn Sinan kirjoja ja niiden sisältöä, ja hän mainitsi myös Abu Hayyaan at-Tauhiidin kirjoja. Minun mielestäni hän otti suufiajatuksensa tältä. Minulle kerrottiin, että Abu Hayyaan kirjoitti valtavan kirjan näistä suufiajatuksista, ja äl-Ihjää‘ sisältää paljon perusteettomia ajatuksia … Sitten hän sanoi: Äl-Ihjää‘ssä hän mainitsi ajatuksia, joilla ei ole mitään perustetta, kuten etusormesta aloittaminen kynsiä leikatessa, koska se on parempi kuin muut sormet, sillä se on se sormi, jota käytetään täsbiihiin. Sitten tulisi jatkaa keskisormeen, koska se on etusormen oikealla puolella, ja tulisi lopettaa oikean käden peukaloon. Hän kertoi tätä koskevan kertomuksen.

Minä (adh-Dhahabi) sanon: Tämä on väärennetty kertomus. Abu al-Faraj al-Jawzi sanoi: Abu Haamid kirjoitti äl-Ihjää‘n ja täytti sen väärennetyillä ähäädiitheillä, joista hän ei tiennyt, että ne olivat väärennettyjä. Hän puhui inspiraatiosta ja harhautui fiqhin puitteista. Hän sanoi Abrahamin näkemien tähtien, kuun ja auringon tarkoittavan valon esteitä, jotka pitävät henkilöä pois Allahin luota, ei asioita, jotka tunnetaan hyvin. Tämä on äl-bäätenijjän kaltaista puhetta. (Sijär Ä'lääm än-Nubälää‘, osa 19, s. 340)

Sitten elämänsä lopussa al-Ghazzaali rahimähullaah tuli takaisin ähl-us-Sunnä wäl-gämää'än uskoon. Hän keskittyi Koraaniin ja Sunnaan ja tuomitsi 'ilm-ul-käläämin ja sen kannattajat. Hän neuvoi ummää tulemaan takaisin Allahin Kirjaan ja Hänen lähettiläänsä (SAAS) Sunnaan, ja käyttäytymään niiden mukaisesti, kuten oli äs-sahääbän (olkoon Allah tyytyväinen heihin ja niihin, jotka seuraavat heitä totuudessa aina Tuomiopäivään asti) tapa. Sheikh-ul-islam rahimähullaah sanoi: Kun hän palasi hädiithin oppineitten tielle, hän kirjoitti kirjan Ilgääm äl-'Äwääm 'än 'Ilm-il-Kälääm. (Mägmuu' äl-Fätääwää, osa 4, s. 72)

Vilkaisu Ilgääm äl-'Äwääm 'än 'Ilm-il-Käläämiin todistaa meille, että hän oli todellakin muuttunut monilla tavoin:

1 – Tässä kirjassa hän puolsi säläfien uskoa ja osoitti, että säläfien tie on totuus, ja että jokainen, joka oli heitä vastaan, on uudistaja tai uudistusten seuraaja.

2 – Hän tuomitsi painokkaasti tä‘wiilin (Allahin ominaisuuksien tulkitsemisen tavalla, joka eroaa niiden ilmeisestä merkityksestä). Hän puolsi Allahin ominaisuuksien vahvistamista ja sitä, ettei niitä tule tulkita väärin tavalla, joka johtaisi Allahin ominaisuuksien kieltämiseen.

3 – Hän tuomitsi painokkaasti 'ilm-ul-käläämin oppineet ja kuvaili kaikkia heidän periaatteitaan ja mittapuitaan "tuomittaviksi uudistuksiksi", jotka olivat vahingoittaneet suurta ihmisjoukkoa ja aiheuttanut vaikeuksia muslimeille. Hän sanoi: "Suurelle ihmisjoukolle aiheutunut vahinko on jotain, mikä on nähty, todistettu ja koettu. Paha, joka on seurannut siitä lähtien kun 'ilm-ul-kälääm alkoi, on levinnyt laajalle, vaikka ihmiset äs-sahääbän (RAA) aikana kielsivät sen harjoittamisen. Tosiasia, ettei Lähettiläs (SAAS) eivätkä äs-sahääbä (RAA), konsensuksella, seuranneet 'ilm-ul-käläämin oppineitten tapaa muodostaessaan vastaväitteitä, todisteita ja analyysiä, osoittaa myös tämän. Tämä ei johtunut siitä, etteivät he olisi olleet kykeneviä siihen; jos he olisivat ajatelleen siinä olevan jotain hyvää, he olisivat tehneet sen parhaalla tavalla ja he olisivat opiskelleet asiaa innokkaasti, enemmän kuin he opiskelivat maaomaisuuden jakamista perijöiden kesken (äl-färaa‘id)."

Hän sanoi myös: "Äs-sahääbän (RAA) piti todistaa Muhammadin (SAAS) profetius juutalaisille ja nasaretilaisille, mutta he eivät lisänneet mitään Koraanin todisteisiin; he eivät turvautuneet järkeilyyn tai laatineet filosofisia periaatteita. Tämä johtui siitä, että he tiesivät sen tekemisen aiheuttavan hankaluuksia ja hämmennystä. Jokainen, joka ei ole vakuuttunut Koraanin todisteista, ei tule olemaan vakuuttunut mistään muusta kuin miekasta, sillä Allahin todisteen jälkeen ei ole mitään todistetta." Katso kirjaa Abu Haamid al-Ghazzaali wät-Täsawwuf.

Nämä olivat muutamia kommentteja, joita luotettavat oppineet ovat tehneet al-Ghazzaalista rahimähullaah. Ehkäpä tämä on tarpeeksi niille, jotka haluavat tulla johdatetuiksi.

Allah on Oikealle tielle Johdattaja.

 

Kysymys #27328:

Neuvotteko meitä lukemaan sheikki Abu Haamid al-Ghazzaalin kirjaa Ihjää‘ 'Uluum äd-Din?

Vastaus:

Kaikki ylistykset ja kiitokset kuuluvat Allahille.
Sheikh-ul-islamilta [ibn Taymiyalta] kysyttiin tästä kirjasta ja hän vastasi seuraavasti: "Koskien kirjoja Qoot-ul-Qoluub ja samanlaista kirjaa äl-Ihjää‘ (Ihjää‘ 'Uluum äd-Din), jotka puhuvat sydämen teoista, kuten kärsivällisyys, kiitollisuus, rakkaus, luottamus Allahiin, täuhiid (usko Allahiin yksin) ja niin edelleen, Abu Talibilla [Qoot-ul-Qoluub kirjoittajalla] on enemmän tietoa hädiithistä, kertomuksista ja henkisistä asioista puhuvien oppineitten, jotka ovat suufeja ja muita, näkökulmista kuin Abu Haamid al-Ghazzaalilla, ja hänen sanansa ovat oikeampia, tarkempia ja kauempana uudistuksista. Siitä huolimatta Qoot-ul-Qoluub sisältää da'iif (heikkoja) ja mäudoo' (väärennettyjä) ähäädiithejä sekä useita asioita, joita ei voida hyväksyä. Koskien sitä, mitä sanotaan äl-Ihjää‘ssä asioista, jotka saattavat tuomita henkilön Helvettiin, kuten ylpeys, itsensä ihaileminen, leveily, pahanlaatuinen kateus ja niin edelleen, suurin osa siitä on otettu al-Haarith al-Muhaasibilta kirjasta är-Ri'ääjä; osa siitä on hyväksyttävää, osa siitä pitää hylätä ja osa siitä on ristiriitaista. Äl-Ihjää‘ssä on paljon hyvää, mutta se sisältää myös jotain moitittavaa materiaalia ja jotain turmeltunutta materiaalia, kuten filosofien sanoja täuhiidistä, profetiudesta ja ylösnousemuksesta. Kun hän käsittelee suufiaiheita, se on kuin yksi, joka on ottanut muslimien vihollisen ja pukenut hänet muslimin pukuun. Islamin johtajat tuomitsivat Abu Haamidin tästä piirteestä hänen kirjoissaan, ja he sanoivat, että äsh-Shifää‘ oli tehnyt hänet sairaaksi, tarkoittaen Shifää‘ ibn Sinaa, joka käsittelee filosofiaa. [Shifää‘ tarkoittaa arabiaksi kirjaimellisesti "parantamista".]

Äl-Ihjää‘ sisältää da'iif (heikkoja) ähäädiithejä ja kertomuksia, ja jopa monia mäudoo' (väärennettyjä) kertomuksia. Se sisältää monia suufien virheistä ja myyteistä.

Siitä huolimatta se sisältää myös joitakin sanoja suufisheikeiltä, jotka ymmärtävät oikein sydämen teot Koraanin ja Sunnan mukaisesti, ja se puhuu palvonnan teoista ja etiketistä Koraanin ja Sunnan mukaisesti; sellainen materiaali painaa (vaa'assa) enemmän kuin materiaali, joka tulee hylätä. Tämä on syy, miksi ihmiset olivat eri mieltä siitä ja kiistelivät sitä koskien." (Mägmuu' äl-Fätääwää, osa 10, s. 551)

Täten neuvomme on, ettei ihmisten tulisi lukea sitä, varsinkin kun samasta aiheesta on muita kirjoja, mikä tarkoittaa, ettei sille ole tarvetta. Näitä kirjoja ovat esimerkiksi ibn al-Qayyimin Häädi äl-Ärwääh, äl-Fäwää‘id, Zääd-ul-Mä'ääd; sheikh-ul-islam ibn Taymiyan äl-'Ubuudijjä ja äl-Iimään; ibn Rajabin Lätaa‘if-ul-Mä'äärif ja Risäälät-ul-Khoshuu' fii äs-Saläät. Kirjasta Ihjää‘ 'Uluum äd-Din on myös tiivistelmä, josta henkilö voi hyötyä, kuten ibn Qudaaman Mukhtäsar Mänhääg äl-Qaasediin. Siinä, että vahvan perustiedon omaavaa (tiedon) oppilas (taalib-ul-'ilm), lukee tämän kirjan, ei ole mitään väärää, mikäli hän kykenee erottamaan luotettavan ja heikon välillä, toden ja väärän välillä.

Ja Allah tietää parhaiten.


Julkaistu perjantaina 1. muhärram-kuukautta 1428/19. tammikuuta 2007



Imuroi tästä




Uskontoihin kutsujat