Laajalle levinneet valheet ja kansankulttuuri





Kirkon vannoutunut vihollinen, johon edellä viitattiin, oli ranskalainen filosofi Voltaire. Esimerkkinä siitä, mitä hän ajatteli ainakin yhdestä kristitystä opista, lue hänen kolminaisuusopin vastainen kirjoitelmansa. Lisäksi yllä oleva kappale esittää kohdan, josta henkilön tulisi olla hyvin tietoinen: islamia koskevat vääristykset ja valheet kautta aikojen Euroopassa eivät rajoittuneet pieneen tutkijoiden ja kirkonmiesten joukkoon. Päinvastoin ne olivat osa tuon ajan kansan-kulttuuria:

"Eurooppalaista mielikuvitusta ruokittiin laajalti tästä [orientaalisten mielikuvien] tuotannosta: keskiajan ja 1700-luvun välillä sellaiset suuret kirjailijat kuten Ariosto, Milton, Marlowe, Tasso, Shakespeare, Cervantes sekä Chanson de Rolandin ja Poema del Cidin kirjoittajat käyttivät hyväksi idän rikkauksia tuotantoihinsa tavoilla, jotka terävöittivät kuvakielen, ajatusten ja niitä kansoittavien hahmojen ääriviivoja. Lisäksi suuri osa siitä, mitä pidettiin oppineena orientalistisena tieteellisyytenä Euroopassa, tarjosi ideologisia myyttejä käyttöön, vaikka tieto näytti aidosti etenevän." [Orientalism (Orientalismi), Edward W. Said, s. 63]

"Muuttumaton taipumus jättää huomiotta se, mitä Koraani tarkoitti, tai mitä se muslimien mielestä tarkoitti, tai mitä muslimit ajattelivat tai tekivät missä tahansa määrätyissä olosuhteissa, ilman muuta viittaa siihen, että Koraanin tai muu islamilainen oppi esitettiin muodossa, joka vakuuttaisi kristityt; ja enenevässä määrin yliampuvilla muodoilla oli paremmat hyväksymisen mahdollisuudet sitä mukaa kuin kirjoittajien ja yleisön välimatka islamilaisesta rajasta kasvoi. Se, mihin muslimit sanoivat uskovansa, otettiin hyvin vastahakoisesti vastaan heidän todellisina uskoinaan. Oli olemassa kristitty kuva, jonka yksityiskohtia (edes tosiasioiden paineessa) hylättiin niin vähän kuin mahdollista ja jonka yleisiä ääriviivoja ei hylätty koskaan. Eroavaisuuden vivahteita oli ainoastaan yleisessä rakenteessa. Kaikki korjaukset, jotka tehtiin lisääntyvän tarkkuuden kiinnostuksesta, olivat ainoastaan sen puolustusta, minkä oli äskettäin huomattu olevan uhanalainen, heikentyneen rakenteen tukemista. Kristitty mielipide oli rakennelma, jota ei ollut mahdollista hajottaa, ei edes rakentaa uudelleen." [Islam and the West: The Making of an Image (Islam ja länsi: Kuvan muodostaminen), Norman Daniel, s. 259–260]

Edward Said sanoo klassisessa teoksessaan Orientalism (Orientalismi) viitaten Norman Danielin edellä mainittuun katkelmaan:

"Tätä jyrkkää kristittyjen kuvaa islamista tehostettiin lukemattomilla tavoilla, mukaan lukien keskiajalla ja renessanssin alussa suurella moninaisuudella runoudessa, oppineissa väittelyissä ja yleisessä taikauskossa. Tähän aikaan mennessä Lähi-itä oli melkein sulautettu latinalaisen kristinuskon yleiseen maailmankuvaan, kuten Chanson de Rolandissa saraseenien palvonnan esitettiin sisältävän Mahometin ja Apollon. 1400-luvun puoleenväliin mennessä, kuten R.W. Southern on loistavasti osoittanut, vakaville eurooppalaisille ajattelijoille kävi ilmeiseksi, "että jotain pitäisi tehdä islamille", joka oli jotakuinkin kääntänyt tilanteen ympäri tulemalla itse sotilaallisesti itäiseen Eurooppaan." [Orientalism (Orientalismi), Edward W. Said, s. 61]

"Meille kaikkein helpoimmin havaittavaa on, ettei mikään näistä [eurooppalaiskristityn] ajatuksen järjestelmistä ollut kykenevä tarjoamaan täysin tyydyttävää selitystä ilmiöstä [islamista], jota he olivat ryhtyneet selittämään, ja vieläkin vähemmän vaikuttamaan käytännön tapahtumien kulkuun päättäväisellä tavalla. Käytännön tasolla tapahtumat eivät koskaan päättyneet niin hyvin tai niin huonosti kuin älykkäimmät tarkkailijat ennustivat: ja ehkäpä on huomion arvoista, etteivät ne koskaan päättyneet paremmin kuin silloin, kun parhaat asiantuntijat luottavaisesti odottivat hyvää loppua. Oliko mitään edistystä [kristittyjen tiedossa islamista]? Minun tulee lausua julki vakaumukseni siitä, että (edistystä) tapahtui. Vaikka ongelman ratkaisut pysyivätkin itsepintaisesti poissa näkyvistä, ongelman ilmaisu muuttui moninaisemmaksi, järkiperäisemmäksi ja enemmän kokemukseen liittyväksi." [Western Views of Islam in the Middle Ages (Läntiset mielipiteet islamista keskiajalla), R.W. Southern, s. 91–91]

Huolimatta monien orientalistien virheellisistä, puolueellisista ja jopa epärehellisistä lähestymistavoista, myös heillä oli vilpittömyyden hetkensä, kuten Roger Du Pasquier osoittaa:

"Yleisesti henkilön tulee valitettavasti olla samaa mieltä Montgomery Wattin kaltaisen orientalistin kanssa, kun hän kirjoittaa, että 'kaikista maailman suurista miehistä, kenelläkään ei ole ollut niin paljon panettelijoita kuin Muhammadilla'. Ryhdyttyään pitkälliseen tutkimukseen Profeetan elämästä ja työstä, brittiläinen arabisti lisää, että 'on vaikeaa ymmärtää, miksi näin on', löytäen ainoaksi mahdolliseksi selitykseksi tosiasian, että vuosisatojen ajan kristinusko kohteli islamia pahimpana vihollisenaan. Vaikka eurooppalaiset nykyään katsovat islamia ja sen perustajaa hiukan puolueettomammassa valossa, 'monet muinaiset ennakkoluulot ovat silti jäljellä'." [Unveiling Islam (Islamin paljastus), Roger Du Pasquier, s. 47 – lainaukset W.M. Wattin kirjasta Muhammad at Medina (Muhammad Medinassa), Oxford University Press]






Edelliselle sivulle Seuraavalle sivulle