Hyvä neuvo ja loppukommentit





Lopuksi haluaisin kääntyä amerikkalaisen islamiin kääntyneen henkilön orientalismin kuvaukseen. Se, mitä hänellä on sanottavaa orientalismin tavoitteista ja menettelytavoista, varsinkin kuinka se on virheellinen islamilaisesta näkökulmasta, on melko valaisevaa. Tiivistäessään näkemyksensä orientalistikirjailijan kirjasta hän kirjoittaa:

"…Kirja kertoo tarkasti kertomiensa tapahtumien nimet ja päivämäärät, vaikka sen selitykset muslimihahmoista, heidän motiiveistaan ja heidän paikastaan islamilaisessa maailmassa on havainnoitu epäuskon (kufr) lasien läpi antaen vastakkaisen kuvan monista heijastamistaan todellisuuksista, ja kenties kaivaten kirjallisuudesta sanaa, joka on nimetty orientalismiksi, tai nykyaikaisella idiomilla "aluetutkimukseksi".

Se on näkökulma, joka vaatii, että tieteellisen kuvauksen jostain kuten "afrikkalaisesta islamista" tulee olla ensimmäinen tavoite. Tämän objektiivisuuden edellytykset mukautuvat läheisesti, harkinnan jälkeen, elettyyn ja koettuun uskonnon jälkeiseen, läntisen älyllisen perinteen kokemukseen uskonnon ymmärtämisessä; nimittäin, että vertailemalla ihmisten kulttuurisia järjestelmiä ja yhteiskuntia niiden historiallisessa sarjassa ja moninaisuudessa, johtaa avarakatseisen tarkastelijan moraaliseen relativismiin, koska ei voida löytää mitään moraalista arvoa, joka omilla ansioillaan on kulttuurien välillä pätevä. Tässä ihmisten sivilisaatiot kulttuurisilla muodoillaan, uskonnoillaan, toiveillaan, tavoitteillaan, uskoillaan, profeetoillaan, pyhillä kirjoituksillaan ja jumaluuksillaan ovat pääasiallisesti kasveja, jotka kasvavat maasta puhjeten erilaisista siemenistä ja maaperistä kukoistaen hetken ja sitten lakastuen. Tutkijan asia on ainoastaan tallentaa nämä elementit ja ehdottaa mahdollinen suhde niiden välillä.

Sellainen lähtökohta, jos se on välttämätön vakavalle akateemiselle työlle, … on tietysti ei-islamilainen ja islamin vastainen. Siitä syystä, että akateemisella tutkimuksella on perustavanlaatuinen kyvyttömyys käsittää islamia, se luonnollisesti vääristää sitä, mitä se yrittää selittää. Kuitenkin tässä voidaan havaita erilaisuutta vääristyksen asteessa, joka näyttää karkeasti ottaen riippuvan siitä, kuinka lähellä selityksen kohde on islamin ydintä. Kun käsitellään keskeisiä asioita kuten Allahia, Profeettaa (SAAS), Koraania tai äl-hädiithiä, vääristys on pahimmillaan; kun taas mitä pidemmälle tullaan sivuasioita kohden, kuten kauppalupien historiallisia yksityiskohtia, sopimuksia, hallitsijoiden nimiä, kolikkojen painoja ja niin edelleen, sitä vähemmän niitä vääristellään. Kummassakin tapauksessa muslimeille on selkeästi parempaa turvautua toisiin muslimeihin, kun islamilaisia lähteitä on saatavilla aiheesta … vaikka vain välttääkseen ei-islamilaisissa islamia koskevissa teoksissa olevia hienoisia ja ei niin hienoisia vääristyksiä. Voi vain tulla johtopäätökseen, ettei meille tapahtuisi mitään vahinkoa, jos hylkäisimme kirjallisissa töissämme tavan, jota useat nykyajan muslimikirjoittajat harjoittavat siteeratessaan uskollisesti orientalismin perustajia, sillä jos nukkuu koirien kanssa, yleensä herää kirppujen kanssa." [Reliance of the Traveller (Matkustajan luottamus), toimittanut ja kääntänyt Noah Ha Mim Keller, s. 1042]

Kuten jokainen orientalismia tutkinut henkilö tietää, heidän metodologiansa ja aikomuksensa olivat vähemmän ihanteellisia. Seuraavat kommentit toimivat selvänä yleiskatsauksena siitä, mikä on orientalismin asenne Koraania kohtaan erityisesti ja islamia kohtaan yleisesti:

"Orientalistien Koraanin tutkimus, mitä tahansa sen ansiot tai palvelukset saattavatkin olla, on pahansuopuudesta syntynyt, kasvanut turhautuneisuudesta ja sitä on ruokittu kostolla: voimakkaan pahansuopuus voimatonta kohtaan, "järjellisen" turhautuneisuus "taikauskoista" kohtaan ja "oikeaoppisen" kosto "toisinajattelijalle". Maailmanvoittonsa suurenmoisimmalla hetkellä, koordinoiden valtion, kirkon ja akatemian voimat, läntinen mies aloitti päättäväisimmän hyökkäyksensä muslimin uskon linnoitusta vastaan. Kaikki hänen omahyväisen persoonallisuutensa poikkeukselliset piirteet – sen piittaamaton rationalismi, sen maailmaa hallitseva fantasia ja sen ahdasmielinen fanatismi – yhdistyvät epäpyhään vehkeilyyn muslimien Kirjoituksen poistamiseksi sen vakaasta asemasta historiallisen luotettavuuden ja moraalisen kiistattomuuden tyypillisestä esimerkistä. Perimmäinen palkinto, jota länsimainen mies haki huimapäisellä hankkeellaan, oli muslimien itsensä mieli. Jotta länsi pääsisi lopullisesti eroon islamin "ongelmasta", hän järkeili, että muslimien tietoisuus pitäisi saada epätoivoiseksi Profeetalle (SAAS) ilmoitetun Jumalallisen viestin varmuudesta. Jos muslimi saataisiin hämmennyksiin Koraanin ilmoituksen historiallisesta luotettavuudesta tai opillisesta autonomiasta, hän luopuisi yleismaallisesta tehtävästään ja ei täten olisi uhka lännen maailmanlaajuiselle herruudelle. Sellaisia ainakin näyttävät olleen hiljaiset ellei nimenomaiset perussyyt orientalistin hyökkäyksessä Koraania vastaan." ["Method Against Truth: Orientalism and Qur‘anic Studies" (Metodi totuutta vastaan: Orientalismi ja Koraanin tutkimus), S. Parvez Manzoor, Muslim World Book Review, Vol. 7, no.4, kesä 1987, s. 33–49]

Tarvitseeko tähän lisätä enää mitään!






Artikkeleita muslimeille