Lähetyssaarnaajien "ilosanoma"!





Ovatkohan lähetyssaarnaajat sopineet mistä Raamatusta heidän tulisi saarnata, kun he käännyttävät ihmisiä kristinuskoon, vai käyttävätkö he vanhaa petosta saarnaamisessaan väittämällä, että kaikilla kristityillä on sama Raamattu! Vai viittaavatko he Raamattuun "Jeesuksen Evankeliumina"! Eikö olekin hämmästyttävää, kun yksi Evankeliumi muuttuu Raamatun 66 kirjaksi! Kuitenkaan kristittyjen Raamatussa kaikki sen kirjat mukaan lukien ei ole Jeesuksen Evankeliumia; sen sijaan kristityt kerskuvat Evankeliumeista Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan. Näiden neljän Evankeliumin lisäksi Uudessa Testamentissa on kirjoitusten sarja, joista suurin osa "Paavali" Saul Tarsuslaisen kirjoittamia!

Raamattu on kokoelma useiden eri kirjoittajien eri aikoina kirjoittamia kirjoituksia. Se on historian, kirjeiden, sanalaskujen, runouden ja elämänkertojen kirjasto. Kristityt ovat jakaneet Raamatun kirjat kahteen pääosioon: Vanhaan Testamenttiin (vanha liitto) ja Uuteen Testamenttiin (uusi liitto). Vanhan Testamentin kirjojen väitetään vastaanotetun Jeesusta edeltäneiden profeettojen kautta, kun taas Uuden testamentin kirjojen väitetään kirjoitetun innoitettuina Jeesuksen jälkeen.

"Raamatullinen lähde (on) mikä tahansa alkuperäinen suullinen tai kirjallinen materiaali, joka eri lähteistä poimittuna tuli muodostamaan juutalaisuuden ja kristinuskon Raamatun. Useimmat Vanhan testamentin kirjoitukset ovat nimettömien kirjoittajien kirjoittamia, ja monissa tapauksissa ei tiedetä ovatko yksilöt vai ryhmät muodostaneet ne. Siitä huolimatta sisäisen todisteen huolellisella arvioinnilla ja useiden raamatullisen kritiikin koulujen avun avulla, tutkijat ovat pystyneet tunnistamaan joitain lähteitä ja järjestämään ne aikajärjestykseen … Sen jälkeen Vanhalle testamentille on tunnistettu lukuisia muita lähteitä, mukaan lukien kaksi aikaisinta heprean kirjallisuuden kirjaa, jotka eivät ole nykyään olemassa, ja joiden osia on upotettu aikaisiin kertomuksiin. Nämä, "Book of the Wars of Yahweh" (Jahven sotien kirja) ja "Book of Yashar" (the Upright) (Oikeamielisen kirja), olivat todennäköisesti runomuotoisia.

Uuden testamentin lähteet koostuvat alkuperäisistä kirjoituksista, jotka muodostavat kristityt kirjoitukset yhdessä niitä edeltäneen suullisen tradition kanssa. Kolmeen ensimmäiseen Evankeliumiin viitataan synoptisina, eli niillä on yhteinen lähde. Nykyaikana kannatetaan mielipidettä, jonka mukaan Evankeliumi Markuksen mukaan on toiminut lähteenä Matteukselle ja Luukkaalle ja että kaksi jälkimmäistä myös jakavat yhteisen lähteen, jota kutsutaan Q:ksi (saksalaisen sanan Quelle mukaan, joka tarkoittaa "lähdettä"), koostuen pääasiallisesti Jeesuksen sanoista. Evankeliumi Johanneksen mukaan todennäköisesti edustaa itsenäistä periytymisen linjaa.

Suurimman osan Vanhan testamentin kirjoittajien ollessa tuntemattomia Uuden testamentin päälähteet ovat sitä vastoin tunnettuja, ja varsinainen tehtävä niiden tutkimisessa on tekstien palauttaminen mahdollisimman lähelle alkuperäisiä tekijöiden käsikirjoituksia. Todistuksen päälähteet ovat Uuden testamentin kreikankieliset käsikirjoitukset, joiden ajankohdat vaihtelevat 100-luvulta 1400-luvulle (näitä käsikirjoituksia tunnetaan noin 5 000), ja aikaiset versiot muilla kielillä, kuten syyrian, koptin, latinan, armenian ja gruusian kielillä." [Encyclopaedia Britannica Profiles: World Religions (Britannica tietosanakirja profiilit: Maailman uskonnot)]

Sivulla 5 heidän (Jehovan todistajien Raamatun) "esipuheessaan" he tunnustavat: "Käsin kopioitaessa innoitettuja alkuperäisiä (käsikirjoituksia) ihmisen heikkouden peruspiirre tuli esiin, ja niinpä näinä päivinä vielä olemassa olevista tuhansista kopioista alkuperäisellä kielellä eivät mitkään kaksi ole täydellisiä kaksoiskappaleita. Tämän vuoksi ei ole kahta kopiota, jotka ovat täsmälleen samanlaisia." [Lainattu Ahmed Deedatin kirjasesta "Is the Bible God's Word?" (Onko Raamattu Jumalan sanaa?)]

Markkinoilla on erilaisia versioita Raamatusta, joita eri kristityt lahkot käyttävät, ja kaikki nämä lahkot sanovat, että heidän kirjansa, vaikkakin erilainen, on "Jumalan sana"! Englanninkielellä on esimerkiksi seuraavia versioita:

    The Roman Catholic Version (DOUAY) (Roomalaiskatolisen kirkon versio)
    The Revised Standard Version (RSV) 1952 & 1971 (Korjattu tarkistusversio)
    The King James Version (KJV) (Kuningas Jaakon versio)
    New American Standard Bible (NASB) (Uusi Amerikkalainen standardi Raamattu)
    New International Version (NIV) (Uusi kansainvälinen versio)
    The New World Translation of the Holy Scriptures used by Jehovah Witnesses (Jehovan todistajien käyttämä Uuden maailman käännös Pyhästä Raamatusta)

Usein kristityt väittävät, että heidän Raamatustaan on vain eri käännöksiä. Kuitenkin käännös tarkoittaa jonkin asian ilmaisemista eri kielellä, ja eroavaisuus ilmenee sanojen valinnassa. Versio sen sijaan on aivan eri asia. Versio on tietty muoto jostain, joka eroaa jossain määrin saman asian eri muodoista.

Seuraavassa on tiivistelmä Ahmed Deedatin rahimähullaah kirjasesta ja videokasetista "Is the Bible God's Word?" (Onko Raamattu Jumalan sanaa?) koskien eri versioita Raamatusta: Protestanttinen Raamattu the Authorised Version (AV) (Vahvistettu versio), joka tunnetaan laajalti Kuningas Jaakon versiona (KJV), julkaistiin vuonna 1611 Hänen Majesteettinsa kuningas Jaakon tahdosta ja käskystä. Sanotaan, että sen laatimisessa on käytetty muinaisia käsikirjoituksia (500–600 j.a.a.). Vuonna 1952 julkaistun the Revised Standard Version (RSV) (Korjatun tarkistusversion) tarkistajat olivat ensimmäisiä Raamatun tutkijoita, jotka kykenivät saamaan käsiinsä muinaisimpia käsikirjoituksia kokonaan (vuosilta 300–400 j.a.a.). Kun Korjattu tarkistusversio Raamatusta julkaistiin vuonna 1952, the Times-lehdessä kehuttiin sitä seuraavilla sanoilla: "Täsmällisin ja lähin alkuperäisen käännös." Tästä Raamatusta (RSV) 32 korkea-arvoista raamatuntutkijaa, joita on avustanut neuvova toimikunta, joka edustaa 50 yhteistyössä toimivaa kirkkokuntaa, ovat kursailematta poistaneet jakeesta Joh. 3:16 sanan siitetty (only begotten son): "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan ("siitetyn") Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Vuoden 1992 Raamattu)

Samoin RSV:ssä ei ole jaetta 1. Joh. 5:7: "… Taivaassa on kolme, jotka pitävät kirjaa teoista, Isä, Sana ja Pyhä Henki: ja nämä kolme ovat yksi." (jae suomennettu englanninkielisestä Kuningas Jaakon versiosta, koska sitä ei ole suomenkielisessä Raamatussa lainkaan), koska 32 korkea-arvoista raamatuntutkijaa, joita on avustanut neuvova toimikunta, joka edustaa 50 yhteistyössä toimivaa kirkkokuntaa, heittivät sen romukoppaan. Tämän saman version (RSV) evankeliumi Markuksen mukaan luku 16 päättyy jakeeseen 8, ja kiusallisen laajan tyhjän tilan jälkeen puuttuvat jakeet (9-20) tulevat näkyviin "pienellä tekstillä" alaviitteenä sivun alalaidassa. Puuttuvien jakeiden joukossa on Jeesuksen ylösnousemus!

[Suomenkielisessä Raamatussa vuodelta 1992 edellä mainitut jakeet (Mark. 16:9–20) on laitettu hakasulkeisiin ja sitä koskevassa alaviitteessä lukee: "Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla."]

Jakeet, jotka poistettiin Korjatun tarkistusversion vuoden 1952 painoksesta, laitettiin takaisin vuoden 1971 painokseen. Kun (jakeiden) poistamiset huomattiin, propagandistit vastustivat äänekkäästi ja kahden vuoden 1952 version tekemisessä mukana olleen kirkkokunnan tukemana pakottivat kustantajat sisällyttämään uudelleen "innoitettuun" Jumalan sanaan kohdat, jotka oli aikaisemmin poistettu, koska ne olivat lisäyksiä! (Tiivistelmä päättyy tähän.)

Vielä nykyään Raamatusta on muita käännöksiä, jotka eivät sisällä jaetta 1. Joh. 5:7, esimerkiksi Jehovan todistajien käyttämä Uuden maailman käännös Pyhästä Raamatusta ja Luterilaisen kirkon Raamattu!

Kristityt kirkkokunnat ovat kääntäneet Raamattunsa siten, että se tukee heidän teologista taipumustaan! Esimerkiksi Jehovan todistajat eivät usko, että Jeesus on jumalallinen, minkä vuoksi he ovat kääntäneet jakeen Joh. 1:1 seuraavasti: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala." Sen sijaan ne, jotka pitävät Jeesusta, Marian poikaa, Jumalana ovat kääntäneet saman jakeen eri tavalla tarkoituksenaan todistaa hänen jumaluutensa: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala." (Vuoden 1992 Raamattu)

Jehovan todistajat uskovat myös, että kristikunta on uskon hylännyt joukko, joka saarnaa väärää evankeliumia. Lisäksi heille opetetaan, että Vartiotorni-järjestö on todellinen Jumalan ilmoituksen kanava Hänen kirkolleen maassa! "Kaikkien, jotka haluavat ymmärtää Raamattua, tulisi ymmärtää, että "Jumalan suuresti monipuolinen viisaus" voi tulla tunnetuksi vain Jehovan yhteyskanavan, uskollisen ja hillityn orjan kautta." (Vartiotorni 10.1.1994, s.8)

On myös mielenkiintoista tutustua Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon (mormonien) opetuksiin. He uskovat, että Raamattu on oikea, vain mikäli se on käännetty oikein. Se on pohjimmiltaan luotettava. Se on ainoa neljästä standarditeoksesta (Raamattu, Mormonin kirja, Oppi ja liitot, sekä Hyvin arvokas helmi), jota ei pidetä erehtymättömänä. Täten he uskovat, että: "Mormonin kirja on oikeampi kuin Raamattu." [History of the Church (Kirkon historia), 4:461]. He uskovat myös, että: "Todellinen evankeliumi hävisi maasta. Mormonilaisuus on sen palauttaminen." [Mormon Doctrine (Mormonien oppi), Bruce R. McConkie, s. 635]. He opettavat lisäksi, että uskosta luovuttiin ja että todellinen kirkko lakkasi olemasta maan päällä!

Raamatusta voidaan löytää kirjoja, joita jotkut kristityt pitävät apokryfikirjoina (kyseenalaisina). Esimerkiksi katolisessa Raamatussa on 73 kirjaa, kun taas protestanttisessa Raamatussa on vain 66 kirjaa, silti molempien väitetään olevan täydellinen Jumalan sana! Protestanttien mukaan katolisessa Raamatussa olevat seitsemän ylimääräistä kirjaa eivät ole jumalallisesti innoitettuja!

"(Apokryfikirjat ovat) liite Raamatun Vanhaan testamenttiin, 14 kirjaa, jotka eivät kuuluneet lopulliseen heprealaiseen kaanoniin, mutta jotka roomalaiskatoliset tunnustavat. Uudessa testamentissakin on kiisteltyjä tekstejä, jotka tunnetaan apokryfikirjoina.

Vanhassa testamentissa apokryfikirjat käsittävät 1. ja 2. Esran kirjat, Tobitin kirjan, Juditin kirjan, lisäykset Esterin kirjaan, Viisauden kirjan, Sirakin kirjan, Barukin kirjan, Jeremiaan kirjeen, Kolmen lapsen laulun, Susannan kirjan, Belin ja Lohikäärmeen, Manassen rukouksen, sekä 1. ja 2. Makkabealaiskirjat.

Uudessa testamentissa apokryfikirjat sisältävät Evankeliumin (150 j.a.a.), Ilmestyksen (aikaisempi kuin Evankeliumi), Pietarin teot (200 j.a.a.), Tuomaan Evankeliumin (100-luku) käsitellen Kristuksen varhaislapsuutta ja tuon ajanjakson oletettuja ihmeitä, Paavalin (ja Theklan) teot, jotka ovat katkelmia teoksesta vuodelta 160 j.a.a., Jaakobin Protevankeliumin, suosittu neitsyt Marian elämä vuodelta 150 j.a.a., Marian taivaanastumisen (300-luvulta) antaen legendaarisen kertomuksen hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, Meidän Herramme ja Abgaruksen kirjeet, 200-luvun legenda, ja Agrafan, Jeesukseen liitettyjen sanontojen kokoelma, joita ei ole tallennettu Uuteen testamenttiin (ja) joista jotkut saattavat olla aitoja. Vaikka apokryfiset teokset ovat hyvin epäluotettavia ja legendaarisia, ne saattavat sisältää joitakin oikeita kertomuksia." (The Hutchinson Encyclopaedia 2002)

"Apokryfikirjat raamatullisessa kirjallisuudessa (tarkoittavat) teoksia, jotka ovat hyväksytyn kirjoituksen kaanonin ulkopuolella. Termin käytön historia osoittaa, että se viittasi joukkoon esoteerisia kirjoituksia, joita ensin arvostettiin, myöhemmin suvaittiin ja lopulta suljettiin pois. Laajimmassa merkityksessään apokryfikirjat-termi tarkoittaa mitä tahansa kirjoituksia, joiden lähde on kyseenalainen.

Modernissa käytössä apokryfikirjat on termi muinaisille juutalaisille kirjoille, joita kutsutaan deuterokanonisiksi teoksiksi roomalaiskatolilaisuudessa – eli ne, jotka ovat kanonisia katolisille, mutta eivät ole osa heprealaista Raamattua. (Itäinen ortodoksikirkko myös pitää näitä teoksia kanonisina.) Kun protestanttiset kirkot palasivat juutalaiseen kaanoniin (hepreankieliseen Vanhaan testamenttiin) uskonpuhdistuksen aikakautena (1500-luvulla), katolisten deuterokanonisista teoksista tuli protestanteille "apokryfisiä" – eli ei-kanonisia. 1800-luvun raamatullisessa tieteellisyydessä keksittiin uusi termi niille muinaisille juutalaisille teoksille, joita eivät katoliset eivätkä protestanttiset kirkot hyväksy kanonisiksi; sellaisia kirjoja kutsutaan nykyään yleisesti pseudepigrafeiksi ("valheellisesti omistetut") – eli kirjoiksi, jotka oli väärin liitetty raamatulliseen kirjoittajaan.

Siihen aikaan kun kreikka oli yleinen puhekieli Välimeren alueella, Vanha testamentti – hepreankielinen Raamattu – oli suurelle osaa väestöstä käsittämätön. Tästä syystä juutalaiset oppineet tuottivat Septuagintan, Vanhan testamentin kirjojen käännöksen monista hepreankielisistä teksteistä yhdessä arameankielisten katkelmien kanssa kreikan kielelle. Tuohon versioon sisällytettiin joukko teoksia, jotka myöhemmin ei-hellenistinen juutalainen oppineisuus Jamnian kokouksessa (90 j.a.a.) tunnisti olevan luotettavan heprealaisen kaanonin ulkopuolella. Talmud erottaa nämä teokset Sefarim Hizonimiksi (asiaankuulumattomiksi kirjoiksi).

Septuaginta oli tärkeä perusta Hieronymuksen Vanhan testamentin käännökselle latinan kielelle Vulgata Raamatuksi; ja vaikka hänellä oli epäilyksiä joidenkin siihen sisältyvien teosten luotettavuudesta – hän oli ensimmäinen, joka käytti kreikan sanaa apokryfi, "piilotettu", "salattu", merkityksessä "ei-kanoninen" – hänet jätettiin huomiotta, ja useimmat niistä sisällytettiin Vulgataan. Trentin kokous 8.4.1546 julisti lähes koko Vulgatan kanonisuuden jättäen pois ainoastaan kolmannen ja neljännen Makkabealaiskirjan, Manassen rukouksen, psalmin 151 sekä ensimmäisen ja toisen Esran kirjan. Sillä välin itäinen kristikunta oli hyväksynyt Vanhan testamentin apokryfikirjat deuterokanonisiksi – Tobitin kirjan; Juditin kirjan; Viisauden kirjan; Ecclesiasticuksen (Jeesus Siirakin kirjan); kolmannen Esran kirjan; Ensimmäisen, Toisen ja Kolmannen Makkabealaiskirjan; Barukin kirjan ja Jeremiaan kirjeen.

Vanhan testamentin pseudepigrafit ovat erittäin lukuisia ja ne on liitetty lukuisiin raamatullisiin henkilöihin Aadamista Sakarjaan. Jotkut näiden teosten tärkeimmistä ovat Jesajan taivaaseenastuminen, Mooseksen taivaaseenastuminen, Aadamin ja Eevan elämä, Ensimmäinen ja Toinen Eenokin kirja, Riemuvuosien kirja, Aristeaan kirje ja 12 patriarkan testamentit.

Kaikki Uuden testamentin apokryfikirjat ovat pseudepigrafisia, ja useimmat niistä ovat tekoja, evankeliumeja ja kirjeitä, vaikka on myös muutamia ilmestyskirjoja ja muutamia voidaan luonnehtia viisauden kirjoiksi. Jotkut teokset kertovat tapaamisista ja tapahtumista mystisellä kielellä ja kuvaavat vaikeaselkoisia rituaaleja. Useimmat näistä teoksista nousivat lahkoista, jotka oli julistettu tai tultaisiin julistamaan harhaoppisiksi, kuten, merkityksellisesti, gnostikot. Kristinuskon aikaisilla vuosikymmenillä ei ollut vakiinnutettu mitään oikeaoppisuutta, ja monenlaiset puolueet tai ryhmät kilpailivat valta-asemasta ja säännöllisyydestä nuoressa kirkossa. Tässä asetelmassa käytännöllisesti katsoen kaikki teokset, jotka puolsivat uskoja, jotka muuttuivat myöhemmin harhaopeiksi, määrättiin tuomittaviksi ja tuhottaviksi.

Apokryfikirjojen itsensä lisäksi Uusi testamentti sisältää joukon teoksia ja katkelmia, joita on kuvailtu termin deuterokanoninen toisella merkityksellä: "myöhemmin lisätty". Kirje heprealaisille, joka on liitetty Paavaliin, joka kuoli ennen kuin se kirjoitettiin, on yksi näistä; muut ovat Jaakobin, Pietarin (2), Johanneksen (2 ja 3) ja Juudaan kirjeet sekä Johanneksen ilmestys. Katkelmat sisältävät Evankeliumin Markuksen mukaan 16:9–20, Evankeliumin Luukkaan mukaan 22:43–44 sekä Evankeliumin Johanneksen mukaan 7:53 ja 8:1–11. Kaikki nämä sisältyvät roomalaiskatolisen kirkon kaanoniin, lisäksi itäiset kirkot ja useimmat protestanttisista kirkoista hyväksyvät ne." [Encyclopaedia Britannica Profiles: World Religions (Britannica tietosanakirja profiilit: Maailman uskonnot)]

"Ensimmäinen Raamattu englanninkielellä, joka poisti apokryfikirjat, oli Geneven Raamattu vuodelta 1599. Vuoden 1611 Kuningas Jaakon versio sijoitti ne Vanhan ja Uuden testamentin väliin. Vuonna 1615 arkkipiispa George Abbot kielsi Raamattujen julkaisemisen ilman apokryfikirjoja, mutta vuoden 1630 jälkeiset laitokset Kuningas Jaakon versiosta usein jättivät ne pois sidotuista kappaleista. Geneven Raamatun vuoden 1640 laitos oli luultavasti ensimmäinen tarkoituksellisesti Englannissa painettu Raamattu, jossa ei ollut apokryfikirjoja, ja sitä seurasi Kuningas Jaakon versio vuodelta 1642. Vuonna 1644 parlamentti itse asiassa kielsi näiden kirjojen julkisen lukemisen, ja kolme vuotta myöhemmin the Westminster Confession of the Presbyterians (presbyteerien Westminsterin tunnustus) julisti, etteivät ne olleet osa kaanonia. Vuonna 1827 the British and Foreign Bible Society (Brittiläinen ja ulkomainen Raamattuseura) päätti, ettei se koskaan painattaisi tai levittäisi kappaleita, jotka sisältävät apokryfikirjat. Useimmat englantilaiset protestanttiset Raamatut 1900-luvulla ovat jättäneet kiistellyt kirjat pois tai ne ovat erillisenä nidoksena, paitsi kirjastopainoksissa, joissa ne on sisällytetty Vanhan ja Uuden testamentin yhteyteen." (Encyclopaedia Britannica)

"Yksikään kirja ei ole vaikuttanut englannin kieleen niin perin pohjin kuin Kuningas Jaakon Raamattu vuodelta 1611 … Kuten Adam Nicolson huomauttaa kiehtovassa ja liikuttavassa kertomuksessaan, tämä ei ollut tavallista englantia edes silloin kun se kirjoitettiin. William Tyndale 1520-luvulla toivoi, että renkipojat lukisivat hänen Raamattuaan, ja Martin Luther 1530-luvulla halusi, että evankeliumit kirjoitettaisiin kielellä, jota teurastajat ja suutarit ymmärtäisivät. Mutta Kuningas Jaakon versio kirjoitettiin sellaisella englannin kielellä, jota ei koskaan ollut puhuttu kadulla. Tämä oli tarkoituksellisen jumalallista kieltä, siitä huolimatta perustettuna helpoilla sanoilla ja yksinkertaisilla asioilla: kykenevä syöksymään yhdessä jakeessa iankaikkisuuden ylevyydestä kalastajan kömpelyyteen hänen hypätessään laivasta." (The Economist, 19.–25.4.2003)

Raamatun kirjojen aitoudesta ja jumalallisesta alkuperästä on kiistelty kristittyjen itsensä keskuudessa, koska näistä kirjoista löytyy useita ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia. Meidän pyrkimyksemme ei ole paljastaa Raamatusta löytyviä virheitä ja ristiriitaisuuksia, koska niihin on jo viitattu joissakin aikaisemmissa artikkeleissamme. Sen sijaan haluaisimme osoittaa, että on väärin sanoa, että Raamattu on Jumalan kirja, mikä on kiistaton tosiasia ihmisten keskuudessa, joilla on tietoa!

Kautta historian maailmassa on ollut lukuisia kirjoittajia, jotka ovat kirjoittaneet ja laatineet tuhansittain kirjoja ja julkaisuja, ja on tunnettua, että lähes kaikissa näissä teoksissa on ainakin jonkin verran logiikkaa ja totuutta. Sen vuoksi on epäoikeudenmukaista ja epäreilua väittää, että mikä tahansa teos, jossa on jonkin verran totuutta, on Jumalan sanaa!

Kuten aikaisemmin lainatuissa katkelmissa mainittiin sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on kirjoituksia, joiden kirjoittajien nimet eivät ole tiedossa. J. B. Phillips, Anglikaanisen kirkon palkattu työntekijä, Chichester katedraalin prebendan nauttija, sanoo johdannossaan evankeliumiin Matteuksen mukaan sen kirjoittajasta: "Varhainen perimätieto liitti tämän evankeliumin apostoli Matteukseen, mutta lähes kaikki nykyajan (Raamatun) tutkijat hylkäävät tämän näkökannan. Kirjoittaja, jota voimme silti sopivasti kutsua Matteukseksi, on selvästi käyttänyt hyväksi salaperäistä "Q":ta (Q=quella, mikä tarkoittaa lähteet), joka on saattanut olla kokoelma suullisia kertomuksia. Hän on käyttänyt Markuksen evankeliumia vapaasti." [Lainattu Ahmed Deedatin kirjasesta "Is the Bible God's Word?" (Onko Raamattu Jumalan sanaa?)]

Tohtori W. Graham Scroggie Chicagon Moody Bible Institutesta (Raamattu instituutti) sanoo: "Kyllä, Raamattu on ihmisen tekemä, vaikkakin jotkut innosta, joka ei ole tiedon mukaan, ovat kieltäneet tämän. Nuo kirjat ovat menneet ihmisten mielten läpi, ovat kirjoitettuja ihmisten kielellä, olivat kynäilty ihmisten käsin ja kantavat tyylissään tyypillistä ihmisten tyyliä." [Is the Bible the Word of God?" (Onko Raamattu Jumalan sana?), W. Graham Scroggie, s. 17]

Toinen kristitty tutkija, Kenneth Cragg, Jerusalemin Anglikaaninen piispa, sanoo: "Ei niinkään Uusi Testamentti … Siinä on tiivistystä ja muokkausta; siinä on valintaa, uudelleentuotantoa ja todistusta. Evankeliumit ovat tulleet kirkon mielen kautta kirjoittajien takaa. Ne edustavat kokemusta ja historiaa." [The Call of the Minaret (Minareetin kutsu), Kenneth Cragg, s. 277]

Muslimeina me uskomme jumalallisiin kirjoituksiin. Yleinen usko vaatii uskomista kaikkiin Kirjoituksiin, jotka on lähetetty kenelle tahansa Allahin lähettiläälle, tiesimmepä niiden nimet tai emme. Mitä määrättyyn uskoon tulee, me uskomme viiteen Koraanissa nimeltä mainittuun Kirjoitukseen:

    Abrahamin ja Mooseksen Sohuf (Pergamenttikääröt), jotka ilmoitettiin heille (AS). Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Todellakin jokainen, joka puhdistaa itsensä (välttämällä monijumalaisuutta ja ottamalla vastaan islamilaisen yksijumalaisuuden), tulee saamaan menestystä, ja muistaa (ylistää) Herransa Nimeä (palvoo ainoastaan Allahia), ja rukoilee. Ei, te pidätte tämän maailman elämää parempana, vaikka Tuonpuoleinen on parempi ja kestävämpi. Totisesti tämä on aikaisemmissa Kirjoituksissa – Abrahamin ja Mooseksen (AS) Kirjoituksissa." (Koraani 87:14–19)

    Ät-Täuraat (Toora), joka ilmoitettiin Moosekselle (AS). Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Totisesti Me lähetimme alas ät-Täuraatin (Tooran) [Muusalle (Moosekselle)], siinä oli johdatus ja valo, jolla profeetat, jotka alistivat itsensä Allahin Tahtoon, tuomitsivat juutalaisia. Rabbit ja papit [myös tuomitsivat juutalaisia ät-Täuraatin (Tooran) mukaan noiden profeettojen jälkeen], sillä heille oli uskottu Allahin Kirjan suojeleminen, ja he olivat todistajia siitä. Älkää siis pelätkö ihmisiä, mutta pelätkää Minua (oi juutalaiset), älkääkä myykö Minun jakeitani kurjaan hintaan. Jokainen, joka ei tuomitse sillä, minkä Allah on ilmoittanut, sellaiset ovat kääfirooneja (pienemmän asteen epäuskovia, sillä he eivät toimi Allahin lain mukaisesti)." (Koraani 5:44)

    Äz-Zäbuur (Psalmit), jotka ilmoitettiin Daavidille (AS). Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Sinun Herrasi tietää parhaiten kaikki, jotka ovat taivaissa ja maassa. Todellakin Me olemme pitäneet joitakin profeettoja toisia parempina, ja Daavidille Me annoimme äz-Zäbuurin (Psalmit)." (Koraani 17:55)

    Äl-Ingiil (Evankeliumi), joka ilmoitettiin Jeesukselle (AS). Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Heidän jalanjäljissään Me lähetimme 'Iisaan (Jeesuksen), Maryamin (Marian) pojan vahvistaen ät-Täuraatin (Tooran), joka oli tullut ennen häntä, ja Me annoimme hänelle äl-Ingiilin (Evankeliumin), missä oli johdatus ja valo sekä vahvistus ät-Täuraatille (Tooralle), joka oli tullut ennen sitä, johdatus ja kehotus äl-muttäqooneille (hurskaille)." (Koraani 5:46)

    Äl-Qur‘aan (Koraani), joka ilmoitettiin Muhammadille (SAAS). Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Totisesti se on Me, joka olemme lähettäneet Koraanin alas sinulle (oi Muhammad (SAAS)) asteittain." (Koraani 76:23)

    Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Sano (oi Muhammad (SAAS)): 'Mikä asia on mahtavin todisteena?' Sano: 'Allah (Kaikkein Suurin!) on todistaja minun ja teidän välillä; tämä Koraani on ilmoitettu minulle, että minä sen kautta varoittaisin teitä ja jokaista, jonka se saavuttaa. Voitteko totisesti todistaa, että Allahin lisäksi on muita äälihä (jumalia)?' Sano: 'Minä en anna (sellaista) todistusta!' Sano: 'Mutta totuudessa Hän (Allah) on ainoa yksi Ilääh (Jumala, jolla on oikeus tulla palvotuksi). Todella minä olen viaton siitä, mitä te liitätte palvonnassa Hänelle.'" (Koraani 6:19)

Aina kun Allah lähetti profeetan kansalle, suurin osa sen ihmisistä pilkkasi häntä ja piti Allahin tunnusmerkkejä mitättöminä. Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Kuinka monta profeettaa Me olemmekaan lähettäneet ihmisten keskuuteen ennen. Eikä heille koskaan tullut profeettaa, ilman että heillä oli tapana pilkata häntä." (Koraani 43:6-7)

Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Voi ihmiskunnalle! Heille ei koskaan tullut lähettilästä, ilman että heillä oli tapana pilkata häntä. Eivätkö he näe kuinka monta sukupolvista Me olemme tuhonneet ennen heitä? Totisesti he eivät tule palaamaan heidän luokseen. Varmasti kaikki – jokainen heistä tullaan tuomaan Meidän eteemme." (Koraani 36:30–32)

Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Sitten Me lähetimme lähettiläämme peräkkäin. Joka kerta kun kansalle tuli heidän lähettiläänsä, he kielsivät hänet; joten Me saimme heidät (kansat) seuraamaan toinen toistaan (tuhoon), ja Me teimme heidät ähäädiitheiksi (tositarinoiksi ihmiskunnalle opin ottamista varten). Joten pois kansa, joka ei usko!" (Koraani 23:44)

Israelin lapset olivat niiden kansojen joukossa, jotka kielsivät totuuden ja vääristelivät kirjoituksiaan sekä väittivät tappaneensa profeettansa Marian pojan (AS). He myös solvasivat hänen äitiään sanomalla, ettei hän ollut siveä. Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Koska he rikkoivat heidän liittonsa, ja hylkäsivät Allahin ääjäät (todisteet, merkit, jakeet, opetukset, tunnusmerkit, ilmoitukset ja niin edelleen), ja tappoivat profeettoja ilman oikeutusta, ja sanoivat: 'Meidän sydämemme ovat peitetyt (peitteillä, emme ymmärrä mitä Lähettiläät sanovat)' – ei, Allah on asettanut sinetin heidän sydämiensä päälle heidän epäuskonsa tähden, joten he eivät usko paitsi vähän. Heidän epäuskonsa tähden ja heidän väärien syytöstensä Mariaa vastaan tähden; ja heidän sanojensa tähden: 'Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Allahin lähettilään', - mutta eivät he tappaneet häntä, eivätkä ristiinnaulinneet häntä. Mutta se näytti heistä siltä [Jeesuksen näkö oli laitettu toiseen mieheen (ja he tappoivat tuon miehen)], ja ne, jotka kiistelevät siitä, ovat täynnä arvailuja. Heillä ei ole varmaa tietoa, he seuraavat vain arvailuja. Sillä varmasti he eivät tappaneet häntä. Mutta Allah nosti hänet ylös (hänen ruumiinsa ja sielunsa) luokseen (ja hän on taivaissa). Allah on Mahtava, Viisas." (Koraani 4:155–158)

Muslimit pitävät Kirjan ihmisten (juutalaiset ja nasaretilaiset) kirjoituksia lisillä väärennettyinä, mutta tämä kuitenkin viittaa joidenkin totuuksien säilymiseen. Muslimit eivät toki väitä profeettojen todellisten seuraajien väärentäneen heidän viestiään, vaan että muut, jotka väittivät toimivansa heidän nimissään, tekivät niin myöhemmin.

Tulee huomioida, että Jeesuksen todellisia seuraajia vainosivat eri ryhmät, jotka olivat harhautuneet Jeesuksen (AS) viestistä. Täten ei pidä ihmetellä erilaisten olemassa olevien evankeliumien ja kirjeiden määrää samoin kuin muutoksia, poistoja ja lisäyksiä, joita tehtiin Israelin lasten kirjoituksiin, varsinkin kun kukin lahko halusi esittää profeettojen elämäntarinat, heidän opetuksensa ja sen ajan tapahtumat oman ymmärryksensä mukaan todistaakseen omaa uskoaan!

Rouva Ellen G. White, Seitsemännen päivän adventtikirkon "naisprofeetta", on tunnustanut "Pyhän Raamatun" erehtyvyydestä Raamatun kommentaarissaan vol. 1, s. 14: "Nykyään lukemamme Raamattu on useiden kopioijien työ, ja he ovat monissa tapauksissa tehneet työnsä hämmästyttävällä tarkkuudella. Mutta kopioijat eivät ole olleet erehtymättömiä, ja Jumala ei ilmeisestikään ole pitänyt sopivana suojella heitä täysin virheiltä kopioinnissa." Saman kommentaarin seuraavilla sivuilla rouva White todistaa edelleen: "Näin, että Jumala oli erityisesti suojellut Raamattua. Silti kun siitä oli vain muutamia kopioita, oppineet miehet olivat joissakin tapauksissa muuttaneet sanoja luullen tekevänsä sen selkeäksi, kun he todellisuudessa tekivät selkeän vaikeasti ymmärrettäväksi aiheuttaen sen, että se kallistui heidän vakiintuneille näkökannoilleen, joihin perimätieto vaikutti ratkaisevasti." [Lainattu Ahmed Deedatin kirjasesta "Is the Bible God's Word?" (Onko Raamattu Jumalan sanaa?)]

"Alun perin Vanha testamentti oli kirjoitettu lähes täysin heprean kielellä muutamien lyhyiden elementtien ollessa aramean kielellä. Kun Persian valtakunta saavutti itäisen Välimeren altaan hallinnan, arameasta tuli alueen hallitseva kieli, ja Pentateukin (viisi Mooseksen kirjaa) kääntäminen hepreasta yleiselle kielelle muuttui suotavaksi. Tuloksena (muodostuneet) Targumit (aramean kielestä meturgeman, "kääntäjä") säilyivät sen jälkeen kun alkuperäiset hepreankieliset kääröt olivat hävinneet…

Vuonna 405 Hieronymus sai valmiiksi (Raamatun) latinankielisen version kääntämisen, joka perustui aluksi Septuagintaan (kreikankielinen Vanhan testamentin kirjojen käännös) ja sitten alkuperäiseen hepreankieliseen (tekstiin), ja tästä versiosta, Vulgatasta, kopioijien alullepanemasta virheellisyydestä huolimatta tuli läntisen kristinuskon standardi tuhanneksi vuodeksi tai pidemmäksi aikaa eteenpäin … Hieronymuksen latinankielinen Vulgata toimi perustana sekä Vanhan että Uuden testamentin käännöksille syyriaksi, arabiaksi, espanjaksi ja monille muille kielille englanti mukaan lukien. Vulgata antoi perustan Douai-Reims versiolle (Uusi testamentti, 1582; Vanha testamentti, 1609–10), joka pysyi roomalaiskatolilaisuuden ainoana vahvistettuna Raamattuna englannin kielellä 1900-luvulle asti…

Ensimmäinen kokonainen englanninkielinen versio Raamatusta ajoittuu vuodelle 1382 ja kunnia siitä kuuluu John Wycliffelle ja hänen seuraajilleen. Mutta tutkija William Tyndalen, joka vuodesta 1525 vuoteen 1535 käänsi Uuden testamentin ja osan Vanhaa testamenttia, työstä tuli malli sarjalle myöhempiä englanninkielisiä käännöksiä. Kaikki aikaisemmat englanninkieliset käännökset saavuttivat huippunsa Kuningas Jaakon versiossa (vuodelta 1611; tunnetaan Englannissa Vahvistettuna versiona), jonka 54 Kuningas Jaakko I nimittämää tutkijaa valmisti … 1900-luvun loppupuolella koko Raamattu oli käännetty lähes 325 kielelle ja Raamatun osia oli julkaistu yli 1 800 maailman kielistä." [Encyclopaedia Britannica Profiles: World Religions (Britannica tietosanakirja profiilit: Maailman uskonnot)]

Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Sitten voi niille, jotka kirjoittavat Kirjan omin käsin ja sitten sanovat: 'Tämä on Allahilta', hankkiakseen sillä pienen summan! Voi heitä sen tähden, mitä heidän kätensä ovat kirjoittaneet, ja voi heitä sen tähden, mitä he ansaitsevat sillä." (Koraani 2:79)

Muslimit uskovat, että kaikki Koraania ennen ilmoitetut kirjoitukset olivat totuuden ja johdatuksen kirjoja, ja että ne oli lähetetty eri kansoille näyttämään, mitä lakeja Allah oli säätänyt heille. Vaikka kaikki taivaalliset kirjat sisältävät saman perusviestin eli ät-täuhiidin (uskon Allahin ykseyteen), jonka Allah määräsi kaikille kansoille profeettojensa kautta, niissä oli silti tiettyjä lakeja ja tuomioita, jotka oli tarkoitettu ja joita sovellettiin vain sille ajanjaksolle, jolloin ne oli ilmoitettu, koska käytännön lait vaihtelivat eri aikoina ja jotkut kumottiin toisilla.

Muhammadin (SAAS) laki kumoaa menneille kansoille nimenomaisen käytännön lainsäädännön ja vahvistaa ratkaisevat, ikuiset lait, jotka soveltuvat joka aikakauteen ja paikkaan. Lisäksi Allahin lähettiläs Muhammadille (SAAS) ilmoitettu Kirja (Koraani) on viimeinen jumalallinen ilmoitus koko ihmiskunnalle. Koska sen jälkeen ei tule mitään ilmoitusta, Allah (SWT) on luvannut säilyttää ja turvata sen.

Koraani vahvistaa aikaisemmat kirjoitukset, jotka kutsuivat ät-täuhiidiin (usko Allahin ykseyteen) ja se ilmoittaa meille valheellisuudesta, jonka ihminen on pannut niihin. Se myös kutsuu ihmistä palaamaan takaisin luonnolliseen taipumukseensa, joka on Allahin palvominen yksin, niin että hän saavuttaisi onnellisuuden tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Me olemme lähettäneet alas sinulle (oi Muhammad (SAAS)) Kirjan (tämän Koraanin) totuudessa, vahvistaen sitä ennen tulleen Kirjoituksen ja muhäiminän (luotettavan korkeudessa ja todistajan) sen (vanhan Kirjoituksen) yli. Joten tuomitse heidän keskuudessaan sillä, minkä Allah on ilmoittanut, äläkä seuraa heidän turhia mielitekojaan poiketen totuudesta, joka on tullut sinulle. Jokaiselle teidän joukostanne Me olemme säätäneet lain ja selkeän tien. Jos Allah olisi tahtonut, Hän olisi tehnyt teistä yhden kansakunnan, mutta jotta Hän koettelisi teitä siinä, mitä Hän on antanut teille; joten kilvoitelkaa hyvissä teoissa. Teidän kaikkien paluu on Allahin luokse; sitten Hän kertoo teille siitä, mistä teillä oli tapana kiistellä. Joten tuomitse (sinä oi Muhammad (SAAS)) heidän keskuudessaan sillä, mitä Allah on ilmoittanut, äläkä seuraa heidän turhia mielitekojaan, mutta varo heitä etteivät he käännä sinua (oi Muhammad (SAAS)) kauas pois jostain, jonka Allah on lähettänyt alas sinulle. Jos he kääntyvät pois, sitten tiedä, että Allahin Tahto on rangaista heitä joistain heidän synneistään. Todella, useimmat ihmisistä ovat fääsiqooneja (kapinallisia ja tottelemattomia Allahille). Etsivätkö he sitten pakanuuden (päivien) tuomiota? Kuka on parempi tuomiossa kuin Allah kansalle, jolla on vankka usko." (Koraani 5:48–50)






Edelliselle sivulle Seuraavalle sivulle