Asiat, joissa miehiä ja naisia kohdellaan erilaisina





Tämä kappale käsittelee ja lieventää asioita, jotka nostattavat eniten kysymyksiä ja kritisismiä.

 

1. Higääb

Muslimimiesten ja -naisten tulee täyttää hyvin erilaisia vaatimuksia koskien sätriä (vartalon osat, jotka tulee peittää). Seuraava jae käsittelee naisten sätrin noudattamista kotona, jossa ainoastaan läheiset mies- ja naispuoliset perheenjäsenet voivat olla vapaassa kanssakäymisessä (merkityksen selitys): "Sano uskoville naisille, että laskevat katseensa (kiellettyjen asioiden katsomisesta) ja suojaavat yksityisiä osiaan (laittomilta seksuaalisilta teoilta), eivätkä näytä koristuksiaan, paitsi sen, mikä on näkyvää, ja että vetävät viittansa kauttaaltaan gujuubihinnansa (vartalonsa, kaulansa ja povensa) ylle. Heidän ei tule paljastaa koristuksiaan paitsi aviomiehilleen tai isilleen tai apeilleen tai pojilleen tai aviomiehensä pojille tai veljilleen tai veljiensä pojille tai sisariensa pojille tai (muslimi) naisilleen (siskoilleen islamissa) tai (naispuolisille) orjilleen, jotka heidän oikea kätensä omistaa, tai vanhoille miespalvelijoille, joilla ei ole seksuaalisia haluja, tai pienille lapsille, joilla ei ole tajua naissukupuolesta. Älkääkä antako heidän tömistää jalkojaan, niin etteivät heidän salassa olevat koristuksensa paljastuisi. Kaikki te pyydätte Allahia antamaan anteeksi teille kaikille, oi uskovat, jotta olisitte menestyksekkäitä." (Koraani 24:31)

Naiset voivat täten paljastaa kaunistautumisesineensä, kuten meikin ja korut, muille siveellisille naisille ja vain niille miehille, jotka on lueteltu edellä mainitussa jakeessa.

Muiden ihmisten edessä Profeetan vaimoja ja kaikkia musliminaisia on käsketty täyttämään higääbin vaatimukset käyttämällä gilbääbiä, joka on pitkä ulompi vaate, joka peittää koko vartalon. "Oi Profeetta! Sano vaimoillesi ja tyttärillesi ja uskovien naisille, että he vetäisivät heidän viittansa (huntunsa) kauttaaltaan ruumiinsa ylle. Se tulee olemaan parempi, että heidät tunnettaisiin (vapaiksi kunniallisiksi naisiksi), niin ettei heitä kiusattaisi. Allah on Anteeksiantava, Armelias." (Koraanin jakeen 33:59 merkityksen selitys)

Islam ei salli miesten ja naisten vapaata kanssakäymistä läheisen perhepiirin ulkopuolella, ja siitä huolimatta että käyttäisi higääbiä, länsimainen kanssakäyminen ei ole sallittua, kuten opiskelu- ja työpaikoilla tapahtuu. Koraanissa sanotaan uskoville miehille Profeetan (SAAS) aikana (merkityksen selitys): "…Kun kysytte jotain haluamaanne (hänen vaimoiltaan), kysykää heiltä verhon takaa. Se on puhtaampaa teidän sydämillenne ja heidän sydämilleen…" (Koraani 33:53)

Profeetan (SAAS) vaimot olivat esikuvia kaikille naisille ja heitä pidettiin kaikkien uskovien äiteinä. Jos heille pystyi puhumaan vain verhon takaa kiusauksen ja säädyttömyyden välttämiseksi, kuinka paljon suurempi tarve sitten on sellaiselle verholle, kun kyseessä ovat tavalliset naiset, jotka voivat olla paljon suuremman kiusauksen lähteitä? Profeetan (SAAS) ajasta on myös selvää, että kumppanien (RAA) mielessä tämä jae ei viitannut ainoastaan Profeetan (SAAS) vaimoihin, vaan koski myös heidän naisiaan, mille Profeetta (SAAS) antoi täyden hyväksyntänsä. Yllä mainitussa jakeessa annettu syy sellaiselle verholle on, että "se on puhtaampaa teidän sydämillenne ja heidän sydämilleen" ja toisesta jakeesta voimme lukea (merkityksen selitys): "Sano uskoville miehille, että laskevat katseensa (kiellettyjen asioiden katsomisesta), ja että suojaavat yksityiset osansa (laittomilta seksuaalisilta teoilta). Se on puhtaampaa heille. Totisesti Allah on täysin tietoinen siitä, mitä he tekevät." (Koraani 24:30)

Islam haluaa saada aikaan puhtaan yhteiskunnan, jossa ei ole mahdollisuutta edes silmien aviorikokselle. Sukupuolten välinen vapaa kanssakäyminen on kiellettyä, miehiä ja naisia neuvotaan menemään naimisiin nuorena, niin että he voivat tyydyttää halunsa laillisesti. Kaikkia, niin miehiä kuin naisiakin, kehotetaan myös "laskemaan katseensa" julkisilla paikoilla, niin ettei silmää voida käyttää Saatanan välineenä. Käyttämällä higääbiä naisen arvokkuus ja säädyllisyys ovat turvattuina. Hänen vaatetuksensa tekee selväksi, ettei hän ole kauneuttaan mainostava "myyntitavara", eikä ole tarjolla miesten himokkaille silmille ja vihellyksille. Emme tarvitse suurta muistutusta meitä ympäröivästä moraalittomasta yhteiskunnasta, jossa miehet ja naiset ovat keskinäisessä kanssakäymisessä käyttäen säädyttömiä vaatteita ja jossa aviorikosta paheksutaan ainoastaan, jos siihen syyllistyy naimisiinmenon jälkeen. Ennen avioliittoa ihmisiä kannustetaan kokeilemaan eri partnereita, ja siitä seuraavat uskottomuus, kurjuus, kateellisuus sekä turvattomuus ovat sellaisen elintavan välttämättömiä seurauksia. Muslimit voivat hyvin tuntea turvaa ja varmuutta islamilaisen moraali- ja pukeutumissääntöjen puitteissa, mutta he usein jäljittelevät liikaa ei-muslimien käytöstä miellyttääkseen heitä.

 

2. Monivaimoisuus

Miehen on sallittu mennä naimisiin korkeintaan neljän naisen kanssa, edellyttäen että hän kohtelee heitä tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Jos hän ei kykene elättämään enempää kuin yhden vaimon tai pelkää, ettei voi olla oikeudenmukainen heidän välillään, hänen pitäisi pysyä yksivaimoisena. Monivaimoisuuden ensisijainen tarkoitus on huolehtia sotaleskistä ja -orvoista. Miesten määrä laskee väistämättä missä tahansa yhteisössä suuren sodan jälkeen ja monivaimoisuus on ainoa säädyllinen ratkaisu yksin jääneille leskille ja orvoille. Sellaisissa tilanteissa naiset saattavat turvautua luonnottomaan yksinelämään tai moraalittomaan ja syntiseen elämään. Islam myös tiukasti kieltää avioliiton ulkopuoliset seksuaaliset suhteet, ja jälleen monivaimoisuus on ainoa säädyllinen ja kunniallinen ratkaisu sellaisissa tapauksissa, joissa mies haluaa useamman kuin yhden partnerin.

Nykyään laajalle levinnyt käytäntö, jossa miehillä on vaimoja samoin kuin rakastajattaria, on alentavaa kaikille osallisina oleville naisille; se on epärehellisyyttä ja aiheuttaa sanoin kuvaamatonta kurjuutta. Kun mies menee naimisiin useammin kuin kerran, kaikki osalliset naiset ja lapset ovat laillisia, minkä lisäksi miehen tulee myös ottaa täysi vastuu kaikista aloittamistaan suhteista.

 

3. Naisten todistus

Koraanissa lausutaan selvästi, että kahden naisen todistus on vastaava kuin yhden miehen antaen syyn, että jos yksi (naisista) unohtaa, toinen voi muistuttaa häntä (merkityksen selitys): "…Tuokaa kaksi todistajaa miehistänne. Jos kahta miestä ei ole (saatavilla), sitten yksi mies ja kaksi naista, sellaisia, jotka sovitte todistajiksi, niin että jos yksi heistä (kahdesta naisesta) erehtyy, toinen voi muistuttaa häntä…" (Koraani 2:282)

Oikeudessa todistaminen voi olla pelottava kokemus, varsinkin kun oikeusjärjestelmä koostuu pääasiallisesti miehistä, joten naiset voivat tukea toisiaan moraalisesti samoin kuin muistuttaa toisiaan. Se on vakava ja raskas velvollisuus, jota on kevennetty naisille.

On olemassa neljä tilannetta, joissa tarvitaan todistajia:

  1. Rikokset, jotka liittyvät rikosoikeudellisiin määräyksiin ja kostoon. Jos sekä miehiä että naisia on saatavilla, miehet kutsutaan todistamaan, eikä naisia kutsuta.

  2. Taloudellisissa asioissa, jotka liittyvät varallisuuteen ja omaisuuteen, jotka ovat yleensä miesten aloja, kahden miehen todistus hyväksytään. Jos miehiä ei ole saatavilla, yhden miehen ja kahden naisen (todistus) hyväksytään.

  3. Vain naisia koskevissa asioissa, kuten raskaus, synnytys ja seksuaaliset vajavuudet, yhden naisen todistus hyväksytään.

  4. Rikostapauksissa, joissa vain naiset ovat todistajina, neljä imaamia (uskonnollista johtajaa) [Abu Hanifa rahimähullaah (k. 150 AH), Malik ibn Anas rahimähullaah (k. 179 AH), ash-Shafi'i rahimähullaah (k. 204 AH) ja Ahmad ibn Hanbal rahimähullaah (k. 241 AH)] ovat yksimielisiä siitä, etteivät he hyväksy naisten todistusta. He järkeilevät, että sellaisissa tapauksissa kuten murha tai raiskaus, naiset ovat tunteellisia ja saattavat hämmentyä. Sellaisesta todistuksesta tulee epäilyttävä, ja shärii'än (islamilaisen lain) periaate on, että mikä tahansa epäilys todisteesta mitätöi todisteen ja tekee sen pätemättömäksi.

  5. Tässä yhteydessä ädh-dhähirii koulukunta on luotettavampi. Se lausuu, että jos rikostapauksessa todistajina on vain naisia, heidän todistuksensa hyväksytään sen periaatteen mukaan, että kahden naisen todistus on vastaava kuin yhden miehen todistus. Joten aviorikoksen tapauksessa neljän miehen tai kahdeksan naisen todistus hyväksytään. He esittävät syyksi, että jos naisten todistus hylätään kokonaan sellaisissa tapauksissa, monet rikokset jäisivät rankaisematta.

On tieteellinen tosiasia, etteivät naiset pysty selittämään tapahtumien perinpohjaisia yksityiskohtia samalla tarkkuudella, johon miehet pystyvät. Monissa tutkimuksissa on vahvistettu tämä tosiasia, esimerkiksi tohtori Hardingin tutkimuksessa, joka on esitetty hänen kirjassaan "The Way of All Women" (Kaikkien naisten tapa). Yhden hädiithin mukaan Profeetta (SAAS) kuvaili naisten olevan epätäydellisiä järkeilyssä ja uskonnollisissa tavoissa, koska heidät on vapautettu päivittäisestä viidestä rukouksesta ja paastoamisesta heidän kuukautistensa ajaksi. Heidän epätäydellisyytensä järkeilyssä on otettu huomioon laillisen todistuksen alalla. Todistuksen antaminen oikeudessa on vakava velvollisuus, josta nainen on vapautettu, aivan kuten hänen ei tarvitse rukoilla viittä päivittäistä rukoustaan moskeijassa, eikä osallistua perjantairukoukseen.

 

4. Perintöoikeus

Tytär saa puolet siitä perinnönosasta, jonka poika saa seuraavan Koraanin määräyksen mukaisesti (merkityksen selitys): "Allah käskee teitä lapsienne (perintöä) koskien: miespuoliselle osa, joka on yhtä suuri kuin kahden naispuolisen osa…" (Koraani 4:11)

Jos tyttärellä ei ole veljiä ja vain naiset ovat perijöitä, silloin tämä periaate ei päde. Ensisilmäyksellä sääntö, jonka mukaan nainen saa puolet miehen saamasta osasta, vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta, mutta on tosiasiassa anteliaampi naiselle. Se perustuu shärii'än periaatteeseen: "Edut velvollisuuden tason mukaan".

Esimerkiksi veli perii kaksinkertaisen määrän kuin hänen siskonsa. Siskon perimä osa on hänen, eikä hänen tarvitse kuluttaa siitä kenenkään hyväksi, ei edes aviomiehensä hyväksi, vaikka tämä olisi köyhä. Veli on kuitenkin velvollinen elättämään perheensä, johon kuuluu hänen naimaton sisarensa, elossa oleva vanhempi, vaimo ja lapset. Kun hän menee naimisiin, hänen tulee maksaa myötäjäiset vaimolleen, samoin kuin elättää tätä koko heidän avioliittonsa ajan. Sisko sen sijaan saa myötäjäiset ja hänen miehensä elättää häntä. Kaikki hänen tulonsa ja hänen osuutensa perinnöstä ovat yksinomaan hänen, eikä hänen perheensä voi puuttua niiden kuluttamiseen.

Vaikuttaa siltä, että tämä sama viisaus on 'äqiqa-seremoniassa, kun kaksi lammasta teurastetaan pojan syntyessä, ja yksi lammas teurastetaan tytön syntyessä. Periaatteella "edut velvollisuuden mukaan" on laajoja käyttötapoja islamissa.

Esimerkiksi taistelun jälkeen Profeetta (SAAS) jakoi saadun sotasaaliin saman periaatteen mukaan antamalla kaksi osaa ratsuväelle ja yhden osan jalkaväelle. (Musnäd ibn Abu Shaiba)

 

5. Veriraha

Noudattaen periaatetta "edut velvollisuuden mukaan" naisen veriraha on puolet miehen verirahasta. On tärkeää muistaa, ettei veriraha ole hinta murhatun ihmisen sielusta, koska sellaista hintaa ei voi olla. Sen sijaan se on pieni hyvitys kuolleen perheenjäsenille heidän kokemistaan taloudellisista kärsimyksistä. Miehet ovat usein perheittensä elättäjiä, joten taloudelliset kärsimykset ovat suurempia miehen kuollessa. Mutta jos murhan uhri oli nainen, joka oli perheensä ainoa elättäjä, silloin qaadilla (tuomarilla) on valtuudet nostaa hänen verirahaansa.

Ennakkotapaus sellaisesta lisäyksestä löytyy Koraanista, jossa se sallii qaadin kaksinkertaistamaan verirahan henkilöstä, joka murhattiin pyhien kaupunkien, Mekan ja Medinan, alueella. Viisaus tämän takana on se, että samalla tavalla kuin oikeamielisistä teoista saa suuremman palkkion, jos niitä harjoitetaan äl-häraamissa (pyhäkössä), myös äl-häraamissa tehtyjen rikosten tai syntien rangaistusta lisätään.

 

6. Avioero

Miehellä on ensisijainen oikeus avioeroon. Allah sanoo (merkityksen selitys): "Jos eroatte heistä ennen kuin olette koskeneet heihin (olleet seksuaalisessa yhteydessä heidän kanssaan), ja olette asettaneet heille mährin (myötäjäiset, jonka aviomies antaa vaimolleen avioliittoa solmittaessa), sitten maksakaa puolet siitä (mähristä), elleivät he (naiset) suostu luopumaan siitä, tai hän (aviomies), jonka kädessä on avioliiton solmiminen, suostuu luopumaan ja antaa hänelle täyden asetetun mährin. Luopuminen ja (hänelle täyden mährin) antaminen on lähempänä ät-täqwää (hurskautta, oikeamielisyyttä). Älkääkä unohtako anteliaisuutta keskenänne. Todella Allah on Kaikkinäkevä siitä, mitä te teette." (Koraani 2:237)

Tämä saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta, mutta Allah, Kaikkivaltias, on antanut määräykset miesten ja naisten erilaisiin luonteenlaatuihin perustuen. Tunteet hallitsevat naista järkeä enemmän, ja tämä on ilmiselvästi etu kotona. Hänen lempeä luonteensa ja kykynsä uhrata oma mukavuudenhalunsa lapsensa vuoksi tekee hänestä miestä paremman vanhemman. Avioliiton ristiriitatilanteessa hänen tunteellinen luonteensa tekee hänet taipuvaisemmaksi ristiriidan vakavuuden liioitteluun ja täten avioeron lietsomiseen. Mies on taipuvaisempi ajattelemaan tilannetta rauhallisesti ennen tuomionsa julistamista. Kumpikaan näistä luonteenpiirteistä ei ole toista huonompi tai parempi; molemmat ovat toisiaan täydentäviä ja soveltuvat parhaiten rooleihin, joissa sukupuolten tulee toimia. Lieventääkseen aviomiehen äkkipikaista käytöstä Koraanissa ja Sunnassa on toimenpiteet tapauksille, jolloin mies lausuu avioeron, mutta sitten katuu sitä. Avioerosta ei koskaan tule sitova välittömästi. Sen sijaan miehelle annetaan naisen 'iddän tai odotusajan aikajakso [normaaleille naisille 'iddä on kolmet kuukautiset eron jälkeen; jos naisella ei ole kuukautisia tai niistä on epäilystä, se on kolme arabialaista kuukautta (lasketaan kuunkierron mukaan)], jona hän voi joko vahvistaa avioeron tai kumota sen ja pyrkiä sovintoon.

Tulee muistaa, ettei nainen ole avuton avioeron tapauksessa, kuten yleisesti uskotaan. Vaikka hän ei voi lausua avioeroa miehen tavoin, jo aikaisemmin mainitun luonteenlaatunsa vuoksi, hän voi saada avioeron qaadin tai välimiehen kautta. Tätä tapahtumaa kutsutaan khol'iksi, ja nainen pyytää avioeroa palauttaen vastineeksi aviomiehelleen myötäjäisensä tai minkä tahansa muun lahjan.

Länsimaiden nykyiset korkeat avioeroluvut johtuvat muiden asioiden ohella siitä, että naiset ovat taloudellisesti riippumattomia ja voivat saada avioeron helposti hatarilla syillä. Islam kannustaa miehiä ja naisia varjelemaan avioliittoaan lastensa vuoksi sekä vaalimaan perhettä.

 

7. Oikeus käydä kauppaa tai etsiä muuta työtä

Naisen on sallittua käydä kauppaa tai työskennellä laitoksissa, joissa on vain naisia, ja kaikkina aikoina hänen tulee noudattaa asiaankuuluvia sääntöjä higääbiä ja sätriä koskien. Naisen ensisijainen paikka on kotona, mutta hän voi työskennellä, jos hänellä ei ole ketään elättäjää tai hänen aviomiehensä tulot eivät riitä perheen tarpeisiin. Kuten jo aiemmin mainittiin higääbistä keskusteltaessa, islam ei salli miesten ja naisten vapaata kanssakäymistä läheisen perhepiirin ulkopuolella. Naiset saavat mennä moskeijaan palvontaa varten, opetuslaitoksiin ja taistelutantereelle. Moskeijoissa ja opetuslaitoksissa muslimien tulisi järjestää erilliset paikat, joissa naiset voivat rukoilla ja opiskella omissa oloissaan. Taistelutantereella naiset voivat huolehtia haavoittuneista, jos mieshoitajista on puutetta. Aina kun miehet ja naiset työskentelevät tai opiskelevat samassa paikassa, Saatanan aikaansaama houkutus kasvaa. Länsimaissa työpaikkojen seksuaalinen häirintä onkin yleinen ongelma, johon naisilla ei useinkaan ole parannuskeinoa. Islam käy käsiksi ongelman ytimeen erottamalla sukupuolet ja täten välttäen houkutuksen tilanteet, jotka voivat johtaa syntiin.

 

8. Naiset vallanpitäjinä, kuten johtajina, ministereinä, suurlähettiläinä ja lainsäädäntöelinten jäseninä

Islamilaisen valtion hallitsija ei vain johda hallituksen asioita, vaan hänellä on paljon laajempi ja vaativampi rooli. Hänen pitää kyetä kohtaamaan kansa yötä päivää, tavata ministereitä ja ulkomaisia arvohenkilöitä, johtaa maata poliittisissa kriiseissä ja sodassa sekä kyetä johtamaan ihmisiä yhteisrukouksessa. Nainen ei voi täyttää kaikkia näitä rooleja, kun hänellä on lapsia ja hän huolehtii kodistaan.

Tosiasiassa hän ei voi täyttää suurinta osaa näistä rooleista muutenkaan, kuten taistelun tai rukouksen johtamista. Allah, Kaikkivaltias, on määrännyt miehille perheestä huolehtimisen velvollisuuden. Jos nainen ei ole oman kotinsa huolehtija, kuinka voidaan odottaa, että hän huolehtisi maan hallituksesta.

Profeetan (SAAS) lausuma tätä asiaa koskien on hyvin selvä: "Kansa, joka jättää johtamisensa naisen käsiin, ei tule olemaan menestyksekäs (tai vauras)." (Al-Bukhari)

Islamin aikaisina vuosina naisia ei koskaan nimitetty kalifeiksi, maaherroiksi tai qodaateiksi (tuomareiksi). Useat Profeetan (SAAS) vaimoista ja tyttäristä elivät häntä kauemmin, mutta he eivät koskaan hallinneet mitään osaa laajasta islamilaisesta valtiosta. Nykyajan muslimit, jotka yrittävät perustella naisten valitsemista muslimimaiden hallitsijoiksi, ovat räikeässä ristiriidassa islamilaisten opetusten kanssa. Jotkut muslimimaat sallivat naisten olla suurlähettiläitä, parlamentin tai neuvoa antavien kokousten jäseniä, mutta tämäkään ei ole suositeltavaa useista syistä, esimerkiksi:

  1. Naisen luonnollinen ja ensisijainen ura on hänen kotinsa, perheensä ja lapsensa. Tämä itsessään on erittäin vaativa rooli; ja tehdäkseen oikeutta roolilleen parlamentissa hänen pitäisi kieltää omat äidilliset vaistonsa ja uhrata perheensä tarpeet. Tämä on epäoikeudenmukaista häntä kohtaan, ja sitä on mahdotonta hyväksyä.

  2. Täysipainoinen osallistuminen parlamentaariseen toimintaan tuo mukanaan pitkät päivät vapaan kanssakäymisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ilmapiirissä. Islamissa tämä on täysin kiellettyä.

  3. Nainen on velvollinen noudattamaan islamilaisia määräyksiä koskien sätriä ja higääbiä. Kokonaisten päivien ja öitten viettäminen parlamentissa käyttäen higääbiä on vaikeaa ja epämukavaa, ja käytännön esimerkki muslimimaiden naisparlamentaarikoista nykyään on, etteivät he voi totella sääntöjä. Työn luonne on sellainen, että se soveltuu ainoastaan miehille, ja naiset, jotka yrittävät ottaa tehtäväkseen miesten työn, väistämättömästi huomaavat ottaneensa vastaan liian vaikean tehtävän.

  4. Nainen ei voi matkustaa yli päivän ja yön kestävälle matkalle, ellei hänellä ole mukanaan mähraamia (läheistä miessukulaista). Islamissa tunnustetaan, että yhteiskunta voi olla hyvin vaarallinen, ja niin naisia suojellaan parhaalla mahdollisella tavalla. Parlamentin jäsenet eivät ainoastaan osallistu päivittäisiin kokouksiin, vaan heidän edellytetään matkustavan kotimaassa ja ulkomailla voidakseen paremmin suorittaa velvollisuuksiaan. Musliminaiselle olisi epäkäytännöllistä etsiä jatkuvasti mähraamia.

Kaikki tämä ei tarkoita, ettei naisilla ole sananvaltaa maansa hallituksissa. Jos naisella on kyvykkyyttä ja tietoa, jotka voisivat hyödyttää valtiota, hän voi neuvoa hallitusta osallistumatta sen jokapäiväiseen työskentelyyn.






Edelliselle sivulle Seuraavalle sivulle